Ihanaa, että olet löytänyt tiesi blogini uuteen osoitteeseen!
Istun tässä kotisohvalla harmaan sunnuntaipäivän raukeudessa ja mietin, millä sanoin aloittaisin yhden uuden vaiheen blogihistoriani aikana. Olen nykyistä blogiani kirjoittanut aika tarkalleen seitsemän ja puoli vuotta. Ensin ehdin melkein neljä vuotta olla omillani kunnes siirryin Bella-blogeihin, joka toimi blogikotinani jopa kolmen ja puolen vuoden ajan. Syksyn aikana pieni muutoksen kaipuu alkoi kytemään takaraivossa kantaen blogini tänne Annan alle!
Tuntuu osin ristiriitaiselta, että viimeiset seitsemän vuotta vaikuttaa kuluneen silmänräpäyksessä ja muistelen joitain silloisia tapahtumia (ja asuja! ;)) kuin vuosi sitten tapahtuneita juttuja, mutta toisaalta kun alkaa miettimään tarkemmin, seitsemään vuoteen on mahtunut häkellyttävän paljon kokemuksia ja kehitystä. Onneksi.
Olen muuttanut muutaman kerran, eronnut, viettänyt aikaa itsekseni ja aloittanut uuden suhteen, matkustanut aika monessa maassa niin työnpuolesta kuin itsenäisestikin. Olen valmistunut, viettänyt vuosia hektistä työarkea, kohdannut lapsuuden mörköjä ja antanut itselleni mahdollisuuden tiputtaa menneisyyden painolastia harteilta. Olen lähtenyt turvallisesta vakityöstä ja uskaltanut ottaa hypyn tuntemattomaan. Viimeiset kaksi vuotta ovat olleet omanlaisensa pätkä elämässäni, johon on mahtunut valtavasti uudenlaista tutustumista itseeni ja omien osaamisten sekä intohimojen kanavoimiseen. Nyt nautin ihanasta tasapainosta työn ja vapaa-ajan välillä ja rakastan sitä, että arkeeni mahtuu monia erilaisia projekteja. Osan viikosta vietän toimistolla markkinoinnin kehitystyön parissa ja osan viikosta työskennellen freelancerina sekä aina ajan salliessa ja inspiraation iskiessä puuhailen kesäkuussa avatun matkablogin parissa.
Tärkein saavutus viimeisen seitsemän vuoden kanssa on balanssi itseni kanssa. Tuntuu, että kuljen oikeaan suuntaan ja teen asioita, jotka tuntuvat omilta. Elän enemmän itseni näköistä elämää kuin seitsemän (tai edes pari) vuotta sitten, jolloin olin osin omien arkuuksieni vanki. Arkuus vaikuttaa edelleen, mutta onneksi sitä voi jatkuvasti tökkiä mukavuusrajojen ulkopuolelle, ja hiljalleen se siitä kehittyy ja löysentää pinttyneitä ajatuskaavoja. Ja uskokaa tai älkää, blogi on kehittänyt tuota asiaa valtavasti, en ole koskaan viihtynyt valokeilassa, mutta blogin kautta olen uskaltanut antaa hiljalleen enemmän itseäni myös ulkopuolisille ja asettaa itsenäni myös enemmän alttiiksi kritiikille (kuinkakohan monta vuotta siinäkin meni, että uskalsin ottaa kasvot mukaan asukuviin ja jättää nimimerkin historiaan?).
Ensi vuoden varalle on aika mahtavia suunnitelmia luvassa, mutta niihin palailen kunhan asiat loksahtelevat asteen verran enemmän uomiinsa. Blogirintamalla viehättää videopuoli, sillä se on todellinen haaste itselle, johon haluaisin tarttua ihan vain sen takia, että tunnen oloni videokameran edessä todella kiusaantuneeksi. Mikäpä siis olisi parempi lääke kuin kohdata omat epävarmuutensa! Hakusessa tosin on vielä, että millä tavoin, mutta ehkäpä erilaisia kokeiluja tipahtelee tulevina kuukausina ruutuun.
Blogissa siis jatketaan tutulla linjalla, luvassa arkea, asuja, elämää ja ajatuksia, mutta samalla myös haastan kokonaisuuden kehittymään itseni mukana. Joka tapauksessa, omannäköinen linja säilyy, en kai muuta osaisikaan! :)
Tervetuloa siis uuteen vanhan blogini uuteen osoitteseen – ihanaa, että olet siellä!