Viime vuosi oli itselleni monella tapaa todella tärkeä ja avartava. Se antoi etäisyyttä asioihin ja samalla vei lähemmäs oman inspiraation lähteitä. Vuosi myös haastoi kerta toisensa jälkeen astumaan oman mukavuusalueen ulkopuolelle ja ottamaan vastuun tulevaisuudesta virrassa lipumisen sijaan. Kohta vanhasta työstäni lähtemisestä on kulunut vuosi. En ole katunut sekuntiakaan lähtöä, mutta matka on vienyt kauemmin kuin osasin odottaa. Toisaalta, vasta tätä matkaa tehdessäni olen ymmärtänyt ajan suhteellisuutta ja oppinut olemaan hätiköimättä kriittisissä kohdissa.
Vaikka päivätyöstäni lähdin tulevaisuus täysin avoinna ja hyppäsin tuntemattomaan, niin etäisyys on auttanut hahmottamaan mitä haluan ja mitä en. Mieleen on hiipinyt ideoita, joiden seuraaminen herättää sitä innostusta, mistä olen menneiden vuosien aikana vain haaveillut. Ihan vain lähenevän vuosipäivän kunniaksi ajattelin heitellä ilmaan muutamia omiin kokemuksiin pohjautuvia ajatuksia ja vinkkejä uutta uraa ja isompaa työelämän muutosta haikaileville. Näiden ajatusten parissa olen itse viivähtänyt saadakseni tulevaisuutta selkiytettyä. Toki olemme erilaisia ja eri tilanteissa, mutta ehkäpä joku muukin on huomannut samoja asioita?
Ota tilaa. Ihmiset ovat tässä(kin) erilaisia, joidenkin mieli tuntuu toimivan kirkkaammin kun paljon on käynnissä samaan aikaan, mutta minulla ei. Yritin vuosia löytää tulevaisuuden polkua runnoessani töiden ja kiireen täyttämää arkea, aika vieri enkä tuntunut olevan yhtään lähempänä muutosta, vaikka omasta mielestäni ajattelin asiaa koko ajan. Oikeasti ei ollut tilaa ja pyörin koko ajan samoissa ajatuksissa. Tiesin, etten halua olla siinä, mutta tunteella ei ollut tilaa kasvaa ideoiksi ja toimintasuunnitelmaksi. Vasta tyhjä kalenteri on todella antanut sijaa luovuudelle, aikaa ajatella ja tehdä ideoita ruokkivia asioita. Tila on täytynyt ottaa, se ei olisi tullut odottamalla ja epäilen, ettei sitten kun on oikea hetki -tilanteita tuoda eteen tarjottimella, ne vain täytyy tehdä.
Älä unohdu esteisiin. Moni jää epätyydyttävään työhön rahan takia, mutta mielestäni raha on varsin kehno syy siihen. Omiin silmiin sen polun päässä loistaa huomattavasti todennäköisempänä määränpäänä joko uupumus tai katkeruus kuin onnellisuus. Tietenkin on liuta ihmisiä tilanteissa, joilla on huomattavasti haastavammat lähtökohdat kuin toisilla, vastuu toisesta ihmisestä, sairaus tai iso velkataakka hoidettavana. Silti olen kuullut tarinoita hyvin erilaisissa elämäntilanteissa olevilta ihmisiltä siitä, miten he ovat pystyneet tekemään irtiottoja ja muuttamaan kurssia.
Ajattele tulevan muutoksen epävarminta kautta välivaiheena ja tee laskelmia sen mahdollistamiseksi. Mieti paljonko ihan minimissään tarvitset rahaa maksaaksesi laskut. Pystytkö pienentämään joitain lainaeriä väliaikaisesti? Mistä kaikesta arjessasi pystyt toistaiseksi tinkimään ja luopumaan? Selvitä ansiosidonnaisen määrä, hae opiskelemaan tai pohdi osa-aikatyötä jossain ihan muualla välivaiheen ajan. Pohjaa oman muutoksesi tyyli laskelmiisi. Jollekin se on opintovapaa, toiselle lyhennetty työviikko, kolmannelle enemmän etätöitä ja neljännelle kaltaiseni kokonainen hyppy. Pääasia on, että epätyydyttävälle tilanteelle tekee jotain ja saat tilaa voidaksesi nähdä kunnolla eteenpäin.
Hyvin vähälläkin pärjää väliaikaisesti, kun taas epätyydyttävässä ja stressaavassa arjessa vuodesta toiseen matkaaminen syö pala palalta fyysistä ja psyykkistä terveyttä. Niinpä ehdottomasti kannustan rohkeuteen, asiat todella harvoin muuttuvat itsestään eikä ensi viikolla ole sen helpompi tehdä muutoksia kuin tälläkään viikolla. En kannusta hätiköimään vaan tekosyiden sijaan keskittymään selvittämään aktiivisesti mahdollisuuksia. Varaudu vastoinkäymisiin ja pidä ovet avoinna. En suosittelisi polttamaan siltoja takana mikäli vaan mahdollista, jätä ovi avoimeksi myös sinne mistä lähdit vaikka haluaisitkin lyödä sen kovaa kiinni ja sulkea näyttävästi lukolla.
Anna itsellesi aikaa. Ihan tosi, anna aikaa! Ajan ja armollisuuden sanoi minulle moni vastaavan tyylisen muutoksen läpi käynyt, mutta en tainnut alussa sisäistää sitä kunnolla. Jotenkin olin ajatellut, että ekojen kuukausien jälkeen asiat vain alkavat loksahtaa paikoilleen. No eihän se niin mene, tai ainakaan minulla mennyt. Jo pelkästään uuden arjen totutteluun, rytmin löytämiseen ja vanhasta toipumiseen menee aikansa. Vajaan puolen vuoden kohdalla iski järkyttävä syyllisyys. Ajattelin, että tässä vain haahuilen enkä vieläkään tiedä mitä tehdä vaikka olin puhunut läheisille (tai ehkä pikemminkin itselleni, omaa syyllisyyttäni sanoilla lievittäen) tietäväni ihan tosi pian mitä seuraavaksi.
Pyristele irti syyllisyydestä. Se voi olla tosi vaikeaa, monelle se on niin sisään rakennettu piirre, kuten minulle, että sitä vastaan joutuu todella taistelemaan. Hyvä uutinen on, että siitäkin voi vapauttaa itseään. Kun pieni piru hiipii kuiskimaan olalle, ohjaan ajatukset tietoisesti muistamaan, kuinka edessä on vielä vuosia aktiivista työuraa ja tällä ajalla jos koskaan petaan siinä jatkamista sekä jaksamista. Muutama kuukausi tai jopa kokonainen vuosi sinne tai tänne (jos tietenkin saa taloutensa pidettyä balanssissa) on loppupeleissä aika todella vähän, vaikka merkitys voi olla koko elämän kokoinen. Töitä ehtii tehdä ja tietenkin teen mieluummin työtä, joka antaa voimaa eikä syö sitä. Sitä yritän muistuttaa itselleni ja vapautua itselleni luomista paineista.
Tee asioita, joita tykkäät tehdä. Ja tee myös ihan jotain muuta. Kokeile uusia juttuja ja anna itsellesi lupa nauttia. Hakeudu sellaisten asioiden äärelle, jotka inspiroivat. Uskon vahvasti siihen, että muutos (hyvään) ei tule eteen kotona odottamalla. Jos et astu pois rutiineistasi niin miten voisit kyetä näkemään uuden polun, joka saattaakin kulkea ihan vierelläsi, mutta runnomalla läpi oman tutun tien, et vain koskaan näe sitä. Vain tekemällä ja kokeilemalla voi hiljalleen tulla uusia ahaa-elämyksiä, jotka viitoittavat tulevaa suuntaasi, sitä, josta et vielä vähän aiemmin ollut lainkaan tietoinen. Elä hetkessä, mutta älä unohdu hetkeen, nosta tulevaisuus säännöllisesti mieleen ja leikittele vaihtoehdoilla.
Tapaa mielenkiintoisia ja onnellisia ihmisiä. Tapaa ihmisiä, joiden tarina inspiroi sinua. Kysele ja kuuntele. Itse olen ollut äärettömän innostunut erilaisista uratarinoista, miten ihmiset ovat päätyneet siihen missä ovat. Lähes poikkeuksetta heillä, joihin olen iskenyt silmäni ja joita ihailen, kaikki ei ole mennyt oppikirjojen mukaan vaan matkaan on mahtunut jyrkkiä mäkiä sekä epävarmuutta. Inspiroidu niistä ja ammenna viisautta, jota voit hyödyntää itse nyt ja myöhemmin.
Puhu ihmisille. Introvertin pahin painajainen, mutta oikeasti äärimmäisen hyödyllistä oman kehityksen kannalta. Kerro tapaamillesi ihmisille avoimesti tilanteestasi, kerro mitä pelkäät ja mistä salaa haaveilet. Tämä on vaatinut itseltä merkittävästi opettelua, en tyypillisesti levittele omia asioitani saati tee itsestä hyvin haavoittuvaa tuntemattomien edessä. Tai niin ainakin ennen. Olen tietoisesti opetellut luottamaan enemmän ihmisiin ja ottamaan riskejä, olemaan enemmän riisuttu niidenkin edessä, jotka pitävät vielä itseään piilossa. Olen miettinyt, mikä on pahinta mitä voi käydä, ja harvoin se paha on oikeasti kovin pahaa tai ainakaan sellaista, josta ei selviäisi. Usein se on vain oman pääni sisällä, epäonnistumisen pelko, häpeä ja oma epävarmuus. Eli loppujen lopuksi vain hupsuja tunteita, jotka eivät auta unelmien saavuttamisessa.
Ole avoin. Olen huomannut, että avoimuus on auttanut valtavasti ja kliseisesti antamalla itsestään on myös saanut. Viimeisen vuoden aikana kyynisyyteen taipuvainen mieleni on häkeltynyt ja saanut mielettömän positiivisuusbuustin. Enkä voisi olla kiitollisempi matkan varrelle sattuneista ihmisistä, joihin tuskin koskaan olisin törmännyt ellen olisi uskaltanut antaa itseäni aiempaa enemmän. Tutut ja tuntemattomat ovat lähestyneet, kertoneet omista kokemuksistaan ja vinkanneet ideoistaan, halunneet aidosti auttaa. Se on tuonut valtavasti lisää kontakteja ja tuonut lähelle niitä ihmisiä, joista yksi saattaakin olla se kriittinen suuntaviiva ja avain uuteen tulevaisuuteen.
Ole siis rohkea ja puhu. Uskalla kertoa haaveistasi silläkin riskillä, että ne eivät ehkä koskaan toteudu tai joku käyttää niitä joskus epäsuotuisassa valossa. Vain sanomalla ääneen valjastat itseäsi enemmän silmäpareja etsimään sinulle sopivaa tietä ja auttamaan karikoiden sattuessa vastaan. Luonnollisesti älä kuitenkaan pidä apua itsestään selvänä asiana vaan upeana lahjana, jonka joku ehkäpä haluaa sinulle tarjota. Arvosta sitä ja muita, kukaan ei piittaa ikävistä tyypeistä, tai tuskin ainakaan ne, jotka haluaisit pitää elämässäsi.
Kuuntele itseäsi. On mahdollista, että jossain sisälläsi on jo kytevä haave tai ainakin elämässäsi asioita, jotka saavat innostumaan. Mieti, miten niistä saisi polun. Älä keksi esteitä vaan mahdollistavia näkökulmia. Mitä tarvitset toteutumiseen? Miten voit hyödyntää osaamistasi ja laajentaa sitä? Mieti heikkouksia ja vahvuuksia tasapuolisesti, mutta älä unohdu puutteisiin – niitä on hirvittävän helppo keksiä, mutta harvoin ne yksistään auttavat eteenpäin. Ammenna muiden onnistumisesta virtaa. Jos joku muu on tehnyt menestyksekkään loikan/konseptin/uran, mikset sinäkin pystyisi? Todennäköisesti rohkeus on se, mikä erottaa, mutta hyvä uutinen on, että sekin on opittavissa.