Harmauden keskellä on ihana muistella kohta kolmen viikon takaista ihanaa piipahdusta Veronassa, kaupunki oli kaunis ja iholla tuntui vielä kesä. Huikeat liki 30 astetta siivittivät kaupunkikierrostani ja katseeni hipoi korkeuksia, talojen kauniit yksityiskohdat ja auringon välkkyminen ikkunaruuduista vangitsivat. Ei suotta upea keskusta kuulu UNESCOn maailmanperintökohteisiin.
Ensimmäisenä iltana nappasin ensitöikseni kartan matkaan hotellista, mutta hyvin pian huomasin painaneeni sen taskunpohjalle. Vanhakaupunki on pieni, joten sinne ei voi eksyä, ja ennen kaikkea se on niin upea, ettei katsetta tee mieli laskea hetkeksikään kartan ruuduille. Vaikka aikaa ei ollutkaan liikaa, ehdin silti hyvin ensimmäisenä iltana poikkeamaan useissa putiikeissa, joita keskusta on pullollaan, sekä tavaratalossa lähellä kaupungin vanhaa pääaukiota, Piazza Erbeä. Ostettavaa olisi löytynyt vaikka kuinka, lähinnä etsin inspiraatioita mutta sorruin siinä sivussa muutamaan syksyyn sopivaan hankintaan.
Putiikkeja kolutessani ohitin Romeon ja Julian tarinasta tutun Julian parvekkeen ja yritin vastustella herkullisia jäätelökioskeja, joita ilmestyi kuin tyhjästä vastaan joka kulmalla. Kävelin Veronan läpi kiemurtelevan Adige-joen varrelle, katselin auringon hidasta laskua ja maiseman värjääntymistä kellertäväksi. Illalliselle istahdin pieneen ulkoilmaravintolaan suoralla näkymällä vanhalle upeasti säilyneelle Veranon amfiteatterille, Arenalle. Istuin rauhassa lämpimässä illassa ja katselin kaupungin pimenemistä, kunnes viimein suuntasin hotellilleni liki kaupunkia ympäröiviä muureja.
Seuraava päivä valkeni yhtä upeana kuin edellinenkin ja nousin auringon jo pilkottaessa huoneeni pikkuisesta ikkunasta. Söin aamupalan rauhassa ja käytin viimein aikaa katsellakseni kunnolla karttaa. Olin edellisenä päivänä ehtinyt tekemään kiitettävän kierroksen keskustan alueella, joten nyt lähestyin kaupunkia laitoja pitkin. Taitoin Porta Nuovan päästä, Piazza Bran kupeesta jyrkästi vasemmalle seuraillen kaupungin muuria ja pysähdyin upean Ponte Scaligeron äärelle. Siltoja kulkee joen yli useita, mutta Scaligeron silta on erityisen näyttävä, punatiilinen kuin linnan seinämä itsekin, toista kuin myöhemmin rannan viertä kulkiessa vastaan tulevat sirot sillat. Keskusta on täynnä avaria piazzoja, kahviloita ja ihmisiä, mutta kapeita hiljaisia katuja löytää eritoten joen tuntumasta ja mielenkiintoisia ravintoloita tulee vastaan sivukaduilta siinä missä kiehtovia putiikkejakin, eksyminen valtaväyliltä siis ehdottomasti kannattaa.
Edellispäivänä saadun kokonaiskuvan myötä nyt oli mahdollisuus keskittyä yksityiskohtiin ja poiketa kaupungin kulmiin, jotka syystä tai toisesta olivat aiemmin jääneet välistä. Liki sattumalta vastaan tuli Veronan upea tuomiokirkko, Santa Maria Matricolare, sekoitus goottilaistyyliä ja renessanssikautta. Olisin halunnut hipsiä sisään, mutta valitettavasti ovet pysyivät juuri vierailuni hetkellä visusti kiinni. Muita näkemisen arvoisia kirkkoja ovat muun muassa jykevä San Lorenzo sekä kaupungin toiseksi katedraaliksi kutsuttu romaanista arkkitehtuuria edustava Basilica di San Zeno.
Kuumimman keskipäivän koittaessa istuin joen varren kivipenkeille puiden katveeseen ja lepuutin jalkojani ennen kuin jatkoin joenvarren seurailua. Jyrkimmän karteen ohitettuani palasin kaupungin sydämeen ja nappasin välipalaksi raikkaan hedelmäpikarin Piazza Duomon kojusta. Löysin paikkani varjosta matalilta portailta ja katselin ihmisiä antaen hedelmämehun viipyä kielenkärjellä. Hedelmien makeuden myötä olin enää askeleen päässä sortumisesta kuuluisaan italialaiseen jäätelöön. Päätin säästää herkkuhetken matkan loppuun ja saatuani pään pyörälle kauniista Veronasta, istahdin vielä katukahvilaan tilaten capuccinon ja pallon gelatoa. Nautin herkuista ja tunsin iloa siitä, kuinka paljon olin ehtinyt lyhyessä ajassa näkemään, kaikessa kompaktiudessaan Verona on erinomainen viikonloppukohde. Ei sillä, kyllä kauniissa kaupungissa kauemminkin saisi aikaa kulumaan, puhumattakaan mahdollisuudesta ottaa vuokra-auton käyttöön suunnaten lyhyen ajomatkan päässä sijaitsevalle Garda-järvelle.
