On monta tapaa, joilla voin pilata asukuvani…
”Hei mä yritän kans sitä duck facea, onks tää hyvä?”
Mitäpä tähän lisäämään, muuta kuin, että naaman kanssa on usein ongelmia.
”Kultaaa, älä viitti olla noin vakava! Tää on hauskaa!! Ai miten niin et jaksa enää?? Häh! Vastahan me aloitettiin? Ai puoli tuntia sitten…? Eikä!”
Hassuttelu ei sinällään ole epäonnistunutta (vaikkakin usein tuloksetonta), sen vain ei ole tarkoitus päätyä kameralle vaan pysyä kulissien (omana) hupina.
”Ei vitsit, kerroinko mä sulle jo kuinka eilen tapahtui yksi tooosi hauska juttu…”
Huutelen ohjeita ja osoittelen suuntia, toisin sanoen puhun liikaa, eikä kamera todellakaan rakasta päällepäsmäriä.
”Oota, mä otan jonkun kivan luonnollisen poseen!”
Noh, aina ei vaan mene ihan putkeen poseerausten kanssa…
”Hups.”
Tai sitten sään kanssa on haasteita…
”Hei, joku tulee, pistä se kamera pois!”
”Ihan tosi, pistä se nyt pois!”
Mua nolottaa ihan hillittömästi jos joku joku jalankulkija sattuu sadan metrin säteelle kun otetaan kuvia. Mies taas tuskailee, ettei kaupungissa ole mahdollista saada kuvia ilman, että kukaan näkee. Silti juoksen piiloon kun näen jonkun lähestyvän ja vastaavasti olen vihainen, jos mies ei tajua sanoa, että joku on tulossa. Oi että, meillä on aina niin kivaa kun kuvataan!
”Jos mä heilautan tätä helmaa silleen nätisti…”
Yleisin ohje mieheltä mulle kuvia ottaessani on; ”älä liiku”. Liikun liikaa ja yleensä kuvissa sohin johonkin suuntaan ja kädet vispaa minne sattuu. Eleganttia.
”Joo, joo, koko ajan pidän silmiä auki!”
Se toinen ja viimeinen ohje on silmät, tai oikeastaan niiden pitäminen auki. Vitsailin tuossa vähän aikaa sitten, että pääsisinköhän Guinnessin ennätysten kirjaan henkilönä, jolla on silmät eniten kuvissa kiinni vaikka yrittää pitää ne auki. On usein koomista käydä läpi kuvia ja laskeskella enkkoja, kuinka monta otosta peräjälkeen silmät on kiinni.
”Jos mä loisin sellaisen viehkon katseen kameraan täältä peilin takaa?”
No ne silmät….
”Mutta mähän hymyilen!”
Luonnollisen ilmeen saaminen kuviin nyt vain on joillekin hirvittävän vaikeaa, ja joku tietty voisi kysyä, että kannattaako sellaisten ihmisten blogata omalla naamallaan, mutta silti (melkein) aina sieltä on joku julkaisukelpoinen joukosta löytynyt….
Seuraa blogiani Facebookissa, Instagramissa, Blogilistalla ja Bloglovin’ssa.
