Se on kuulkaas loma nyt. En kyllä tiedä lomaa mistä, lomaa lomasta? Heh, kotiarjesta ainakin, jos ei muuta. Joka tapauksessa vähän erilaiset lähtökohdat tähän kesälomaan ja se tuntuu toki ihanalta, mutta myös pikkaisen hassulta. Tiedä sitten onko juuri toisenlaisella arjella ollut merkitystä tämän loman sisäistämisen haasteellisuuteen, vai mistä sitten johtuu, että on jotenkin unenomainen olo, eikä pää meinaa millään ymmärtää, että tässä sitä nyt ollaan, upeiden kohteiden äärellä. Tietenkin osasyynä saattaa olla myös se, että tätä matkaa on harvinaisen vähän suunniteltu ennakkoon, pureskeltu auki ja ylipäätään tunnelmoitu, niinpä edessä ei ole vain loma, vaan myös seikkailu.

Yleensä pääsen matkatunnelmaan koneessa. Arki ennen lähtöä on aina arkiasioiden täyttämää ja muistilistan kanssa eteenpäin syöksymistä, mutta lennolla ehtii pysähtyä ja havahtua siihen, että kaikki ihana on ihan juuri aluillaan. Nyt on oli toisin, sillä vielä yläilmoissakin olo oli hölmistynyt eikä epätodellinen fiilis kadonnut edes upean turkoosin merimaiseman auetessa eteen koneen kaartaessa kohti Dubrovnikin kenttää tai liioin auringossa kylpevään vanhaan kaupunkiin saapuessa. Lopulta päädyin harjoittamaan henkistä nipistelyä istuessani terassikahvilassa kaupungin sydämessä. Ehkä se tepsi, sillä hiljalleen mieli on alkanut seuraamaan, kropan ollessa jo perillä.

holiday look dubrovnik

Lomatunnelmaan pääsyssä on varmasti auttanut myös Dubrovnikin kauneus, joka koostuu takuutoimivasta yhtälöstä,; kumpuilevasta maisemasta, kapeista kujista ja meren läheisyydestä. Pidän kaupungista jo nyt, enkä malta olla palaamatta ajatuksissa muutaman vuoden takaiseen autoreissuun Kroatiassa, joka ulottui vain Splitiin asti. Rannikko ei tehnyt niin lähtemätöntä vaikutusta kuin mitä se moneen muuhun tuntuu tehneen ja Splitkin jäi vain peruskivaksi kohteeksi. Toki kauniiksi ja kiehtovaksi, muttei mitenkään sellaiseksi, että kokisin tarvetta palata uudelleen, että sisälläni olisi liikahtanut jotain erityistä, syvä sykähdys yksityiskohtia tai kokonaisuutta kohtaan.

Mutta Dubrovnik! Dubrovikissa on sitä jotain, persoonaa – omanlaistaan tunnelmaa ja kiehtovaa kombinaatiota niistä itselle läheisistä elementeistä ja estetiikasta. Lämpötilakin on täydellinen, on kuuma, muttei liian kuuma. Oikeastaan on juuri täydellinen, ihana lämpimän lempeä välimerellinen kesäsää, jota henkäyksen kevyt tuulenvire raikastaa juuri tarvittaessa. Meren tuoksu tuntuu nenässä, eikä aurinko tunnu polttavalta, vaan vain ihanan lämpimältä. Iltaa kohti myös kaupungin vaalean hiekanvärisinä hohtavat kadut ovat rauhoittuneet, päväretkeläiset ovat nousseet risteilyaluksiinsa ja jatkaneet matkaa uusiin kohteisiin. Jäljelle on jäänyt vain paikalliset ja alkukesän ensimmäiset lomalaiset. Kaupunki ei siis vielä ole pakattu täyteen, kuten ehkä elokuussa, eikä kuumuuskaan iske vasten kasvoja. Kaiken kaikkiaan siis vaikuttaa oikein oivalta matkustusajankohdalta näin ensimmäisen lomapäivä perusteella.

dubrovnikholiday look

Nautimme Dubrovnikista vielä huomisen ja palaamme kaupunkiin taas reissun lopussa. Maanantaina jatkamme Montenegroon, mutta sitten kaikki onkin avoinna. Auto toki on jo vuokrattu, mutta aika näyttää millaiseksi Balkanin road tripimme muodostuu. Nyt ei enää tarvitse odottaa, ei lomaa eikä lomafiilistä, vaan voi keskittyä olemaan ja nauttimaan, rentoutumaan.

Seuraa blogiani Facebookissa, Instagramissa, Blogilistalla ja Bloglovin’ssa.

Katso myös nämä