Kesäreissulla sydämeni jäi Lyoniin. Odotin kaupunkia ehkä eniten koko matkasta, enkä joutunut pettymään. Usein korkeilla odotuksilla on tapana johtaa lässähtäneeseen lopputulokseen, mutta ei nyt. Lyon tuntui heti jotenkin ihan minun tyyliseltäni, omalta ja tutulta, vaikken kaupungissa ole aiemmin käynytkään. Se sijaitsee kahden joen, Rhônen ja Saônen liittymäkohdassa, Pohjois- ja Etelä-Ranskan taitteessa. Kaupungissa tuntuukin hauskasti yhdistyvän etelä ja pohjoinen, tyyli ja henki poimii parhaita paloja molemmista, sekoitellen niistä kauniin ja persoonallisen kokonaisuuden.
Joet tuovat kaupunkiin särmää, kuten vesi aina. Unescon maailmanperintökohteeksi listattu vanha kaupunki kohoaa jyrkästi korkealle ja kapeat kadut puikkelehtivat murretunväristen talojen lomassa. Huipulla on mielettömillä näkymillä siunattu Basilica Notre Dame de Fourvière, vuonna 1896 valmistunut basilika, joka on ehdottomasti kaiken kapuamisen arvoinen. Aivan liki sijaitsee roomalaisen amfiteatterin rauniot ja Eiffel-tornia muistuttava Tour métallique de Fourvière, 86 metrinen terästorni.
Itsellä ensimmäinen mieleen tuleva sana Lyonista on kulinarismi, kaupungilta odottikin kaiken muun ohella herkkuja ja herkuttelua. Ajatuksena oli poiketa Michelin-tähditetyssä ravintolassa vanhan kaupungin tunnelmassa, mutta epäonneksemme satuimme olemaan kaupungissa maanantaina, jolloin joka ikinen vanhan kaupungin tähditetty ravintola tuntui olevan kiinni. Onneksi kaupunki on pullollaan ravintoloita ja kahviloita, joten kiva illallispaikka löytyi viehättävästä ulkoilmaravintolasta vanhan kaupungin sydämestä. Myönnettävä silti on, että hivenen jäi huono tuurimme kaivelemaan.
Siinä missä kaupunki on pullollaan ruokapaikkoja, ei se jätä myöskään shoppailijaa kylmäksi. Pitkä ostoskatu halkoo kaupunkia molempien jokien välissä tarjoten houkutuksia lompakolle ja iloa silmälle. Jo mainittujen nähtävyyksien ohella olin merkannut karttaan myös Lyonin kansallisoopperan, jonka mielenkiintoista arkkitehtuuria halusin päästä todistamaan omin silmin.
Vajaat pari päivää kaupungissa kului aivan liian nopeasti, Lyoniin olisi mielellään jäänyt pidemmäksi aikaa. Jos nyt suunnittelisin reissua uudelleen, varaisin automaattisesti tähän metropolialueeltaan Ranskan toisiksi suurimpaan kaupunkiin tutustumiseen ainakin kaksi yötä. Ei siis jäänyt epäselväksi, että Lyoniin on vielä palattava, ehkäpä pidennetyksi viikonlopuksi? Hassua on, että pidin Lyonista ehkä kaikkein eniten kaikista matkalla nähdyistä kohteista, mutta siitä on kaikkein vähiten kuvia. Kamera pysyi suurimman osan ajasta laukussa, mutta sentään jokunen kuva tuli eritoten vanhasta kaupungista napattua. Ehkäpä kaupungin tunnelma oli liian vangitseva halutakseni käyttää aikaa katsellen sitä linssin läpi. ;)
