Eilinen enegiapyrskähdys todella mitä ilmeisimmin oli vain poikkeus ja tänään tilanne on normalisoitunut lähemmäs tavanomaista haahuilua, ajatustyötä. Aloitin aamun Gant Homen showroomilla kuolaten, sekä aamupalaherkkuja että pehmeitä materiaaleja ja hempeitä värejä. Vaikka makuni ja mielipiteeni sisustuksen suhteen poukkoileekin, niin harmoninen väripaletti ja maanläheiset värit viehättävät aina. Niissä on jotain ihanaa ajattomuutta ja samalla ylellisyyttä. Niinpä Gantin valikoiman pehmeät värit vetosivat, vaikka herkullisia oli pastelliset kausisävytkin. Keskustassa poikkeamisen jälkeen suuntasin iltapäivällä kotiin todellisuuteen ja kauas harmoniasta, mutta toisin kuin eilen, tänään ei enää huvittanut siivous. Olisikin.
Siivouksen sijaan tyydyin tekemään rästijuttuja ja pureutumaan viikonloppuun. Ne gaalat. Aussie ja Inspiration, eikä mulla ole mitään päällepantavaa. Tai ainakaan uutta kivaa. Ei siis auta muu kuin sukeltaa vaatekaapin kätköihin ja kehitellä jotain vanhojen mekkojen pohjalta. Ei siis luvassa mitään kovin gaalamaista, mutta kunhan nyt jotain hyvltätuntuvaa saisi raapaistua päälle. Asiaa ei auta, että bileet on peräkkäisinä iltoina. Tai ehkä jatkan lauantain juhliin suoraan edellisen päivän bilelookilla? Se ratkaisisi asian.
Vaikka olenkin pitäytynyt tänä keväänä varsin hyvin irti shoppailusta, niin pieni rannerengasröykkiö sekä korvakorut sattui tänään mukaan KappAhlin alepäiviltä. Niihin olin kiinnittänyt jo aiemmin huomiota ollessani tutustumassa Vintage Stories-mallistoon (joka muuten nyt on kaupoissa) ja totesin, että korut voisivat kivasti piristää vanhaa mekkoa. Olisi sitten edes jotain pientä uutta. Herkkukynsilakat taas on Köpiksestä, ainoat ostokseni mintunvihreän kynttilänjalan kanssa. Mitäpä muuta ihminen tarvitsee kuin minihilelakkoja ja kynttilänjalan?
