Islanti on jäänyt pysyvästi mieleeni ja pystyttänyt sinne ehtymättömän altaan, josta pystyy arjessa ammentamaan loputtomasti kauniita muistoja, syvää rauhallisuutta ja ainutlaatuista tunnelmaa. Islanti on ollut kovasti mielessä myös matkakertomusten osalta ja tiedän, ne ovat antaneet odottaa itseään. Aloittaminen on vaikeaa, etenkin kun kyseessä on pitkään haaveiltu kohde, joka vielä ylitti odotukset – sen kaiken kuvailu säälittävin sanoin ja pysähtynein kuvin on tuntunut melkein rikolliselta! Kuten jo niin monta kertaa olen todennut, Islanti on koettava, mutta siitä huolimatta avasin kuvakansiot ja palaan vielä Islantiin kolmen (tai neljän) matkapostauksen kera, mukaillen reittiä, jota ajoimme. Niille, jotka ovat uusia täällä tai jo ehtineet unohtaa yksityiskohtia, vietimme siis viime toukokuun viimeisen viikon Islannissa, kiertäen saaren viidessä päivässä Saga Matkoilta varatulla omatoimipaketilla (Highlights of Iceland -paketti). Olimme erittäin tyytyväisiä, sekä matkaan että pakettiin, joka antoi tällaisille omatoimireissaajille täyden vapauden ja sopi aikatauluumme. Silti, ainakin pari lisäpäivää ei olisi ollut pahitteeksi, niin paljon nähtävää maassa on!
Matkan ensimmäisen yön vietimme Reykjavikissa ja seuraavana päivänä saimme auton alle. Jo ensimmäisenä ajopäivänä kohtasimme luonnonihmeitä upeista maisemista maasta puskeviin tulikuumiin geysireihin. Toinen päivä latasi eteen hiiskumatonta maagista maisemaa, laavapeltoja ja jäätiköitä. Moni turisti tuntui jäävän parin sadan kilometrin kehään Reykjavikista, joten edessä oli toisenlainen rauha, etenkin näin off season -kautena. Sen(kin) päivän jälkeen oli haukottava henkeä ja pysähdyttävä miettimään kuinka paljon yhteen päivään voikaan mahtua!
Heräsimme usvaiseen aamun majatalosta, peltomaiseman keskeltä ja ajoimme lyhyen matkan meren äärelle, pienen Vik-kylän kylkeen mustahiekkaisille rannoille. Muistan seisseeni kivellä tuulen tempoessa joka suuntaan ja katsellessani aaltoilevaa merta sekä jyrkkinä kohoavia laavakivikallioita. Maasta esiin puskeva kevään ensimmäinen vihreä oli huumaava kontrasti mustalle, se sykki elämää ja toi väriä sumuiseen maisemaan. Jatkoimme matkaa kylästä, jossa edellisenä iltana olimme illallistaneet, ja seurasimme päätietä itään.
Islannissa uskomatonta on se miten nopeasti maisema muuttuu, ja kuinka pieneen maahan mahtuu niin paljon. Niinpä ei mennyt kauaa kun tie jo halkoi kilometritolkulla molempiin suuntiin avautuvaa laavakivilaaksoa, jonka oli vallannut pehmeä vetinen sammal. Näkymässä oli jotain niin hypnoottista, että tajusin kaivaa kameran vasta laakson lopussa, siitä pienten kumpujen täyttämästä maisemasta ei kai vain halunnut irrottaa katsettaan. Silloin vielä maisema oli kostean vihreä, jollain tapaa pehmeä ja kutsuva, mutta maisema muuttui kuin kuun pinnaksi auton jatkeassa päättymätöntä tietä eteenpäin. Karut kalliomöhkäleet puskivat esiin tyhjästä ja taustalla häämöttivät lumihuiput, jotka lähenivät kilometri kilometriltä. Matkan edetessä myös sää eli. Jossain siellä missä ensimmäisen kerran kurkisti horisontissa valtava jäätikkö, Vatnajökull, sää viileni hiljalleen ja tuuli yltyi tasaisen varmasti. Pysähdyimme hetkeksi opasteen äärelle hämmästelemään jääalueen kokoa, mutta jatkoimme vielä eteenpäin tavoittaen levähdyspaikan, joka oli mainio hetki tauolle.
Tauko ei tarkoittanut vain kahvia ja leivoksia, vaan se nosti esiin palon koskettaa jäätikön alkua. Se näytti olevan niin lähellä, ihan vain kulman takana, mutta tarpoessamme jalkaisin kohti, huomasimme pian, että tasainen maisema hämää. Tuuli puski vastaan yhä yltyvällä voimalla ja pikkuhiljaa korvissa vinkuva pauhu esti puheen, mutta viimeisillä voimilla temmoimme itseämme lähemmäs, sinne mistä kaikki alkaa. Muistan sen hetken kun viimein olimme kivenheiton päässä valtavasta jäämassasta, joka siinä vaiheessa vasta realisoitui pakkaantuneeksi kylmäksi kerrokseksi. Heittäydyin kivikkoiseen maahan selälleen ja puuskutin aina siihen asti, että hengitys tasaantui ja pintaan puskenut hiki haihtui pois. Makasin siinä, viileässä maassa, jäätikön noustessa vieressä ja katselin taivasta. Sitä epätodellista tunnetta tuskin koskaan unohdan. Jos aikaa olisi ollut enemmän, ei pelkkä jäätikön laita olisi riittänyt, mutta tällä kertaa oli tyydyttävä mielettömään maisemaan ja poimimaan matkamuistoksi veden kuluttama sinertävä kivi. Aikamme karua kauneutta katseltuamme, aloitimme pitkän matkan takaisin. Ponnistuksista huolimatta retki kannatti, jäätikkö teki vaikutuksen, kuten myös hetken ajon jälkeen eteen aukeava turkoosina hohtava Jökulsarlon–jäätikkolaguuni.
Jökursarlon on poukama sulaa jäätikköä. Siinä valtavasta massasta irronneet lohkareet lainehtivat kunnes sulavat tai kohtavaat avomeren. Vesi on kirkas ja jää hohtaa sykähdyttävän kauniisti. Silloin tällöin kylmästä vedestä puskee pintaan hylje. Voin kuvitella, että aurinkoisella säällä maisema on entistä taianomaisempi, mutta meitä seurasi sade kuten kai kevätkautena on tavallista. Kiihtyvästä sateesta ja ulkoiluvaatteiden kauluksesta siisään puskevasta tuulesta huolimatta Jökursarlon oli yksi kauneimmista paikoista, mitä olen koskaan nähnyt. Laidalla sijaitsevassa pienessä kojussa nautimme lämmintä juomaa ja pelkistetyn vohvelin, ja pitkän ulkoilun jälkeen ne sulivat suuhun. Jäätikkölaguunin luota ei todella olisi malttanut lähteä ja hiljaisuudessa lipuvia lohkareita olisi voinut tuijottaa tuntitolkulla, enkä ihmettele, että ne joilla on enemmän aikaa, varaavat pienen veneretken alueelle tai patikoivat pidemmälle.
Sinä päivänä kaikki kauneus puski pintaan liikutuksen ja seuraavana yönä nukuin hyvin majatalossa, jota ympäröivät vehreät pellot ja kotieläimet, jotka nuuskivat maata ikkunan takana. Horisontissa häämötti jäätikkö ja muistan miettineeni, miltä tuntuisi herätä siihen näkymään joka päivä. Ihmekös tuo, että vastassa oli onnellisen oloisia ihmisiä, jotka toivottivat avosylin tervetulleeksi majataloonsa, mistä matka jatkui seuraavana päivänä taas uudenlaisten maisemien äärelle.
Kolmannen päivän kuvien purkaminen on jo työn alla, joten tällä kertaa ette joudu odottamaan puolta vuotta jatkoa, vaan vain muutaman päivän tai viikon. Lisäsin myös sivupalkkiin Islanti -tunnisteen, jotta jatkossa on helpompi löytää kaikki saarikierrokseen liittyvät postaukset!