Kuolasin pitkään hennon roosia korkkareita Spartoon valikoimassa, mutta pitkitin ostopäätöstä aivan liian kauan, niin ainakin luulin, ja lopulta kävi niin kuin ihanille asioille on tapana, ne katoavat ellei tartu kiinni. Harmittelin viikon menetettyä mahdollisuutta ja soimasin itseäni päättämättömyydestä, sillä juuri ne tietyt puuterisoorat nahka-avokkaat olisivat sopineet niin täydellisesti kevään ja kesän pastelliseen karderobiin.
Mutta kuinkas sitten kävikään. Eilen iltapäivällä ovikello soi ja ovella seisoi lähetti. Otin hämmentyneenä vastaan laatikon, ja mietin, mitä ihmettä se voi pitää sisällään. Kuittasin ja kiikutin laatikon pöydälle avattavaksi. Nostin pahvikantta ja sisältä paljastui kenkälaatikko. Vieläkään eivät kellot soineet päässä ja kurkistin syvemmälle, ja arvatkaa mitä? No niinpä, siellä oli just ne kengät, joiden perään olin kuolannut! Mun on täytynyt olla niin koomassa viime viikolla, sillä en todella kuolemaksenikaan muista, että olisin kengät sittenkin laittanut tilaukseen. Naurattaa oma laho pää. Noh, en valita, päinvastoin! Sitä paitsi, koetun harmituksen myötä tiedän nyt ainakin, että kengät olivat nappiostos! ;) Näillä keleillä tosin turha toivo saada niitä jalkaan, mutta ehkäpä pian? Ainakin hetkittäin tuntuu jo niin kovin keväiseltä, ettei meinaa millään uskoa todeksi!
Vaaleanpunaisten kenkien ja sydäntentäytteisen perjantain myötä toivoton teille hurmaavaa ystävänpäivää ihanat! <3
Seuraa blogiani Facebookissa, Instagramissa, Blogilistalla ja Bloglovin’ssa.