Seitsemän työpäivää jäljellä, mutten vielä oikein ole sisäistänyt asiaa. Moni kysyy, miltä nyt tuntuu, ja olen hetken hämilläni. ”Hyvältä ja jännittävältä” on rutiinivastaus, mutta tarkemmin ajateltuna en tiedä. Asiat menevät oikeaan suuntaan, olen osannut tehdä valinnan, ja totta kai se tuntuu hyvältä, mutta oikeastaan aika ennen päätöksentekoa oli täynnä tunteita, mieli oli levoton ja pään sisällä myrskysi. Lopullisen päätöksen tehtyä ja sen ääneen sanottua mielen on vallannut tietty levollisuus ja tyyneys, ryhti on kohonnut ja katse noussut oman olon sijaan kohtaamaan tulevaa.
Tietenkin kun olen vielä töissä, vastassa oleva muutos ei tällä hetkellä näkyvästi vaikuta muuta kuin työpäivän sisältöön. Rutiinit ovat ennallaan ja ihmiset arkipäivissä samat. Ehkä muutoksen realisoituminen ravisuttaa toisella tapaa, mutta tuskin kuitenkaan vielä ensimmäisinä päivinä tai välttämättä edes ensimmäisinä viikkoina. Voi olla, että alku menee lomamaisessa fiiliksessä ja levätessä. En tiedä, enkä toisaalta edes halua spekuloida liikaa tai elää ennakolta. Katsotaan, hymähtelen ja hymyilen salaperäisesti. Suhtaudun uuteen tilanteeseen avoimesti ja uteliaasti, enkä muuta oikein voikaan.
Olen saanut samanlaisen muutoksen syystä tai toisesta kokeneilta useita hyviä vinkkejä ja kannustavia sanoja, mutta kiehtovasti niissä toistuvat täysin samat asiat; aika, kärsivällisyys, hetkessä eläminen ja itsensä kuuntelu. He ovat muistuttaneet:
Anna itsellesi aikaa ja yritä vapautua toimettomuuden tuomasta syyllisyydestä, kuuntele itseäsi rauhassa ja tee asioita, jotka tuntuvat hyvältä. Ole kärsivällinen, älä odota asioiden loksahtavan paikoilleen hetkessä ja suunnan löytyvän nopeasti, se kaikki vie aikaa, mutta tapahtuu kyllä. Ja viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä, nauti tästä tilaisuudesta.
Teen parhaani.
Neule: Uniqlo / Kauluspaita: Armani / Clutch: Tiger of Sweden / Hame: Mart of China / Kaulahuivi: Zara / Takki: Zara / Kengät: Shoeshibar
