Postimies keskeytti syvän, mutta ei niin hyvän unen (olin juuri taistelemassa itseäni ulos tiheästä ja tiiviistä verkosta) puoli yhdentoista aikaan. Olisi tehnyt mieli vielä sulkea silmät ja yrittää parempia unia, mutta järki voitti, arkirytmiin palautumisesta ei tule mitään, jos nyt vain nukumme. Kotiuduimme eilen myöhään ja parin tunnin aikaerokin tuntuu näin aamulla. Niinpä vain rauhallisesti raahustin kotisohvalle, mutta minkään järkeävän aloittaminen tuntuu vielä mahdottomalta, kuten vaikka blogin päivittäminen kaavailemallani sisällöllä.
Sen sijaan tuijotan ruutua, kaipaan aamukahvia ja yritän sisäistää ajatusta, että reissu on ohi. Saa kyllä huokaista tyytyväisenä, että onneksi on vielä vähän lomaa jäljellä, niin ja hymyillen voi myös katsoa taaksepäin, loma oli kerrassaan upea ja imaisi viikonloppuna itsensä niin mukaansa, ettei suuret suunnitelmat blogin päivittämisestä vain tuntuneet siltä korkeimmalta priotiteetiltä. Huh, milloinkohan olen osannut pysyä poissa kokonaisen viikonlopun blogin ääreltä? ;) Mutta arki on taas ovella ja alkuviikon vapaat ovat oivaa aikaa muistella lomaa ja purkaa matkalaukkua, joten kunhan saan kotimoodin taas päälle, palailen kuvasadon kera!
