Voih, en tiedä mistä aloittaa, päivä on ollut niin mielenkiintoinen, vaikka ollaankin oltu vain ostoksilla. Kyllä, koko päivä! Se meidän kaavailema aamupäivä ostoksilla osoittautui nopeasti epärealistiseksi ajatukseksi näissä puitteissa, ja vaikka vähempi aika olisi ostopäätösten tekoon riittänyt, takasivat täyteen pakattu ostoskatu ja putikiit sen, etten pystynyt olemaan niin ripeä kuin yleensä. Kuten ei mieskään – kun Brooks Brothers tuli vastaan, unohduin kuin vanha kulunut kenkä oven viereen ja sen jälkeen tuttu selkä näyttäytyi vain välähdyksinä ihmismassan seassa milloin missäkin suunnassa. Huomenna on luvassa vielä miehen ostoskartalle merkkaamat kenkäkaupat, jotka eivät tänään vielä oviaan aleryysikseen avanneet. Ja ryysis toden totta olikin, aloitimme päivän jo varhain ja aamu näytti lupaavalta ja jopa rauhalliselta, mutta se illuusio katosi nopeasti.
Opin nopeasti, että edullisiin ketjuliikkeisiin on aivan turha yriittää – vaikka aleplakaatit kiljuvat kiinnostavia alennuksia, en vain ole sitä tyyppiä, joka jaksaa taistella viimeisestä rievusta. Kun seisoskelin aikani Topshopilla antamassa tilaa kanssashoppailijoille alerekkien äärellä, ja huomasin lopulta, etten vieläkään itse ole päässyt samaa tankoa katsomaan, päätin luovuttaa. Unohdin suosiolla River Islandit sun muut – niihin kannattaa mennä shoppailemaan joko netissä tai alennusmyyntien (ainakin ekan päivän) ulkopuolella, ellei satu saamaan tuulta alleen pienestä kilpailuvietistä. Itse koin stressaavan ympäristön olevan lähinnä suuri riski turhautumiseen ja tarpeettomiin heräteostoksiin, niinpä suuntasin huomioni asteen verran hintavampiin brändeihin, joissa niin ikään oli superhyvät alet, muttei kuitenkaan samanlainen väenpaljous kuin halpisliikkeissä.
Sen jälkeen shoppailusta tulikin nopeasti mukavaa. Nautin Karen Millenin alerekkien äärellä, ihastelin Furlan laukkuja rauhassa, sovittelin French Connectionia ja mallailin J.Crew:ta (jonne itse päädyin miehen suosituksesta, ja jos ette ole siihen vielä törmänneet, tutustukaa ihmeessä, siinä putiikissa oli vaikea olla päästämättä kuolaa näkyvästi valumaan). Ja juuri niissä liikkeissä, joissa olikin hyvät alet, mutta myös vähän enemmän tilaa käyskennellä hyllyjen välissä, niitä ostoksia teinkin. Poikkeus oli Victoria’s Secret, joka oli totaalisen täynnä, mutta olin sitä niin paljon odottanut, etten vain voinut olla kotiuttamatta alusvaateunelmia ruuhkasta huolimatta. Tällä päivän kokemuksella sanoisinkin, että juuri niitä asteen ”parempia” brändejä kannattaa Lontoon alesta lähteä metsästämään, sillä sen lisäksi, että tilaa hengittää on Forever 21:n alerekkejä enemmän (vaikka täyttä silti saattaakin olla), on myös alennukset suhteessa pääsääntöisesti erinomaisia, joten mahdollisuudet mainioihin löytöihin on loistavat!
Illemmalla kun rauhallisen päivän jälkeen palailimme hotellin suuntaan, oli Oxford Street jo tyystin toisennäköinen kuin aamupäivällä. Eteenpäin pääsy oli sinä tungoksesssa oma taiteenlajinsa, ja hymähdimmekin nopeasti, että eiköhän tämä päivä ala olemaan pulkassa. Omalta osalta vielä innostaisi piipahtaminen parissa tavaratalossa, sekä uudemman kerran Harrodsilla, mutta muuten olen varsin tyytyväinen. Ruutuhuivi tosin vielä on löytymättä, mutta onhan tässä vielä päiviä jäljellä! Huomenna on luvassa miehen kenkäkauppojen lisäksi ihan muunlaista ohjelmaa, joten nyt jalat saavat levätä!
Ai niin, muistakaahan Instagram, sinne päivittelen ajantasaista kuvavirtaa matkan varrelta ja muulloinkin! :)
