Tänään jätämme Dublin taakse ja suuntaamme vastaanottomaan joulun Lontooseen, tai oikeastaan, meidän pitäisi jo olla uudessa määränpäässä, mutta lento vain on jälleen mukavasti myöhässä, joten ei auta muu kuin tappaa aikaa kentällä ja odotella lisätietoja. Lento on lyhyt, vajaa puolitoista tuntia, mutta tällä menolla matkantekoon saa kulumaan koko päivän. Toivottavasti kuitenkaan ei, sillä olimme haaveilleet ehtivämme vielä tänään Harrodsille ja lähitienoon jouluntunnelmaa nuuhkimaan. Pitäkää siis peukkuja, ettei lähtöaikataulu siirry yhä kauemmas, kuten nyt aina aikatauluruudulle vilkaistessa tuntuu käyvän.
Mutta takaisin vaatteisiin, asukuvia reissulta kun olen jo ehtinyt purkaa koneelle, muita kuvia on niin paljon enemmän, että niiden kanssa menee hetki. Uskaltauduin lähtemään matkaan vain yhdellä takilla (mutta toinen kyllä tuli ihan sattumalta eilen ostettua, gröhöm). Arvoin pitkään, ottaako matkaan villakangastakki vai kokeillako onnea kevyemmän kanssa, mutta muutaman kerran sääennusteita vilkuiltuani hylkäsin paksumman takkivaihtoehdon ja hyppäsin reissuun trenssin kera. Valinta on osoittautunut oivaksi; se pitää riittävän hyvin vettä ja tuulta, se on keveä kun on lämmin, mutta lämmittää alle kerrostettujen vaatteiden kanssa kun on viileämpää. Kylmä täällä ei ole kyllä ollut, vaikka tuuli sille päälle sattuessaan osaa olla pureva. Silti, ei tietoakaan mittarin hipomisesta nollaa, vaan se pysyttelee mukavasti liki kymmentä plusastetta ja tuulettomina hetkinä sää tuntuu ihastuttavan leudolta. Lontoossa pitäisi olla vielä pari astetta Dublinia lämpimämpää, mikä sopisi sekä minulle että matkakarderobilleni mainiosti!
Trenssi: b.young / Housut: River Island / Huivi: Zara / Kengät: Shoeshibar / Käsineet: Hestra, saatu
Alimmainen kuva huvitti, ja olikin pakko ympätä se mukaan. Oikeastaan näitä oli kaksi, toisessa vain käteni oli suorana, jolloin näytti, että olisimme selät vastakkain, minä ja jalankulkija, joka sattui kuvia ottaessamme tulemaan juuri taakseni norkoilemaan eikä näyttänyt lainkaan panevan kuvatuokiota pahakseen (toisin kuin minä, ja niinpä jatkoimme nopeasti taas matkaa). Siinä toisessa kuvassa vielä asteen enemmän kuin tässä, näytän todella jättiläiseltä tuntemattoman rinnalla, vaikka toivottavasti sentään luonnossa tilanne ei ihan niin ole, vaikka ehkä välillä tuntuukin kuin norsulta posliinikaupassa. :) Kuvissa hassua on, kuinka ne eivät välttämättä anna realistista kuvaa ihmisten pituuksista. Kun tapaa vain kuvista tutun ihmisen luonnossa, pituus ei välttämättä olekaan yhtään sitä, miksi sen on pienessä mielessään ajatellut. Luonnossa pituuserot on usein suuremmat kuin kuvat antavat ymmärtää, etenkin kun lisätään mukaan korkojen korkeus tai mataluus. :)