Pysähdyin eilen kotimatkalla pohtimaan sisustusmakuani, mikä oikeastaan kumpusi siitä, että olen huomannut nyt viime aikoina tykästyväni sellaisiin juttuihin, joista en olisi voinut kuvitellakaan vielä muutama vuosi sitten pitäväni. Kuten vaikkapa pelkistetty skandinaavinen linja yhdistettynä sellaisiin materiaaleihin, kuin puu ja villa. Kotimainen design, joka aiemmin on tuntunut kalsalta, tuntuukin nyt kiinnostavalta. Arvaatte varmaan, että myös vaaleammat puunsävyt, jotka ovat ennen olleet minulle todella iso inhotus, tuntuvat yhtäkkiä ajankohtaisilta ja muuton jälkeen aloin kokemaan huutavaa himotusta pelkistettyyn tammenväriseen sohvapöytään, jonka näkisin olevan täydellinen palanen vaalean sohvamme, (tulevien) vaaleiden kalusteiden ja mustavalkoisen villamaton parina.
Toisaalta, ei mielen muutos niin perin omituista kohdallani ole, sisustusmakuni on heilahdellut läpi elämäni ja viehätyn loppujen lopuksi hyvin erilaisista tyyleistä ja voisin asua monenlaisen sisustuksen keskellä. Ehkä siinä on osin sama kuin pukeutumisessakin, leikittely on kivaa ja kaavoihin kangistuminen tylsää. Myönnän toki, että kompromissit värittävät nykyistä linjaa, yritän sopeuttaa omaa makuani miehen toivomuksiin ja tarpeisiin sisustuksen suhteen ja mies taas yrittää omalta osaltaan kunnioittaa kaipuutani kauniiseen ja visuaalisesti eheään kokonaisuuteen. Olen kokeilevampi, mies taas juurtuneempi klassisiin (minulta kysytteässä jopa tylsiin) asetelmiin. En tiedä millaiseksi sisustus muotoutuisi, jos rakentaisin sitä vain omilla ehdoillani, mutta ei kai sillä ole loppujen lopuksi niin paljoa merkitystäkään, en kuitenkaan ajattele sitä pysyvänä vaan alati elävänä asiana. Kaapin paikkaa voi muuttaa vaikka joka kuukausi, jos se tuntuu hyvältä, tärkeintä on, että molemmat kodin asukkaat voivat hyvin ja viihtyvät!
Kuvien lähteet alla.
Ympyrä on nyt kuitenkin jollainlailla sulkeutumassa. Lapsuudessani huonettani koristi Peppi Pitkätossu boordi ja seinät kätkivät sisäänsä vaaleita neutraaleja sävyjä toistavan tilan, tehosteina vihreään ja harmaaseen taittuvat värit. Kasvettuani korvasin vihreän hopealla ja haikailin modernimman linjan perään. Hopeaa ja valkoista terästivät lasi ja kausittain vaihtuvat vahvat värit. Sitten asustelin hetken välitilassa, jolloin aloin tuntea vetoa tummiin sävyihin, valkoiseksi maalattu puu alkoi tuntua vieraalta ja vastaavasti syvät ruskeansävyt kiehtovilta. Itämainen henki alkoi vetää yksityiskohdissa puoleensa ja paksut värit miellyttivät silmää. Kulta oli kaunista, kunnes alkoi tuntua tunkkaiselta. Kun korkein huippu oli ylitetty, laskeuduin maanläheisempiin sävyihin ja antiikkisempaan tunnelmaan. Ihastuin kyläilemässä ollessani mummolaa ja citykotia yhdistelevään asuntoon ja ehkä se viehätys ohjasi omiakin valintoja.
Nyt asiat ovat kääntyneet taas päälaelleen. Tumma puu tuntuu raskaalta, tunkkaiselta, kaipaan valkoista ja raikasta. Edelleen maanläheiset sävyt viehättää, mutta raikkaus on silti pääosassa. Haluan keveää ja tunnelmallista, lapsuuteni huoneen pelkistettyä lempeyttä. Nyt huomio on tietoisemmin materiaaleissa, tekstuureissa ja valossa, ja niiden pohjalta nykyisen kotimme sisustusvalinnat varmasti pitkälti rakentuvat. Tietenkään kaikkea ei vain voi/halua pistää muuttaessa uusiksi, joten lopputuloksessa säilyy väistämättä menneen maun muistot, mutta toisaalta, ehkä se kerroksellisuus juuri tekee kokonaisuudesta persoonallisen, en haluaisikaan asua kokonaan uudessa.
Yllä kollaasissa näkyy tavaroita ja kalusteita, jotka ovat joko jo lähiaikoina kotiutuneet meille tai sitten ovat sellaisia, joita parhaillaan malttamattomana odotan saapuvaksi!
Villamatto: Linie Design, Angel
Sohvapöytäsetti: Yumi
Köysirahi: Anno
Mortteli: Sagaform
Juomalasit: Iittala Kartio
Yrttiruukku: Sagaform, Hold
