Muuttopäivämme valkeni kauniina ja kuulaana. Heräsin jännittyneenä ajoissa, kasasin viimeisiä tavaroita yhteen ja odottelin Niemen muuttotiimiä saapuvaksi. Pari minuuttia ennen sovittua aikaa pihalle ilmestyi punaisena hehkuva kuorma-auto ja ovikello helähti täsmällisesti. Tuntui hassulta päästää muuttojoukko kotiin töihin ja siirtyä itse sivuun, väistämättä olin ennakolta pohtinut omaa rooliani ja miettinyt, osaako sitä vain olla. Pohdinnat unohtuivat kuitenkin nopeasti ja huokaisin helpotuksesta, kaikki toimi erinomaisesti ilman minua. Kaikki pyörähti käyntiin siltä seisomalta ja löysin itseni pian häkeltyneenä katsomasta, kuinka jokainen otti oman paikkansa saumattomassa muuttoketjussa ja 60 muuttolaatikkoa katosi asunnostamme hetkessä.
Vähän hävetti, että valmistelut olivat jääneet osaltamme pienesti puolitiehen, emmekä olleet ehtineet hoitaa suojausta kuten olimme suunnitelleet – sen siitä saa kun jättää viime tippaan! Ei kuitenkaan mennyt kuin hetki kun niemeläiset olivat korjanneet asian. Tv, peili ja muu särkyvä saivat päälleen kuplamuovikerroksen ja muut kalusteet suojaavan kelmun, eikä tarvinnut osata edes pyytää. Seisoskelin sivussa, haahuilin siellä täällä ja pysyttelin poissa tieltä. Silloin tällöin pahoittelin tavaramäärää, viime hetken pakkailuviritelmiä ja keskeneräisyyttä, ja vastassa oli kannustavaa hymyilyä laatikkovuorten lomasta. ”Eihän tässä vielä mitään”, ”nopeastihan nämä menee”, ”ihan normaalin kaksion verran tavaraa” ja ”hyvin olette pakanneet”. En ole ihan varma uskonko, mutta tiedän, että paljon mieluummin siinä pienen jännityksen keskellä kuulin juuri nuo sanat kuin vaikkapa ”ai vielä nämäkin”, ”ette sitten viitsineet näitä ennakkoon pakata” tai jotain muuta vastaavaa. Kysäisin mieheltä mitä viimeiseksi jätetystä kattoon asti täydestä varastostamme oli sanottu, josko järkytys oli lipsahtanut huulien välistä, mutta kuulemma senkään edessä ei kauhu välkähtänyt muuttomiesten katseessa, vaikka olisi ehkä ollut syytä. :)
Olin ennakolta miettinyt voiko tehokkuus ja laatu kulkea käsi kädessä, mutta vaikka kaikki meni nopeasti, en joutunut hetkeäkään huolimaan tavaroideni puolesta. Itse asiassa, sen lisäksi, että kaikki meni nyt nopeammin kuin mihin olisin itse ikinä pystynyt, kaikki myös säilyi ehjänä ja kolhuitta, toisin kuin omatoimimuutoissa, joissa ihan jokaisessa on onnistunut hajoamaan jotain. Sen lisäksi kierrätyslaatikkosysteemi toimi loistavasti, pakatessa sitä vain kertyi kaikkea kiertoon lähtevää ja vihreät laatikot jätettiin Niemen huostaan täysinä, plus että viime hetkellä saatiin myös annettua mukaan kiertoon parvekkeen vanha, mutta käyttökelpoinen pieni pöytäryhmä. Nyt sen kierrätys hoitui vaivatta, joten miksi suotta olisimme sen raahanneet uuteen kotiin vähiä neliöitä täyttämään.
Olo rentoutui aamun aikana niin, että kun muuttokuorma lähti liikeelle, suunnattiin hyvillä mielin pikabrunssille Tin Tin Tangoon ja kun palattiin, oli kuorman purkaminen jo täydessä vauhdissa. Lattioille levitettiin suojaa pyytämättä ja kalustepaikkojen toiveita kyseltiin. Oli ihana illalla todeta, että kaikki on jotakuinkin oikeilla kulmilla – vaatteet makuuhuoneessa tai sen tuntumassa ja keittiötarvikkeet yksissä pinoissa. Tämä ei olisi onnistunut omalla muutolla, ainakaan tällä ripeydellä. Oman kokemuksen mukaan muuttopäivät ovat olleet niin tohinaa ja muuttamaan avuksi hälytetyt tutut (siinä missä itsekin) palavat halusta saada homman nopeasti hoidettua, minkä seurauksena uudessa kodissa vastassa on kaaos; tavarat ovat valtavissa pinoissa, kunhan nyt on sisälle saatu. Nyt kaikki oli ihanan hallittua, tarvittava kurotuksen päässä ja kaikki järkevästi aseteltu eikä vain johonkin sysätty. Sitä todella on osannut arvostaa näinä muuton jälkeisinä päivinä!
Tunsin myötätuntoa ilmoitettuani omaavamme hissin myös uudessa kodissa, mutta muuttajat päätyivät kantamaan kaikki 60 muovilaatikkoa (sekä tietenkin koko muun muuttokuorman) huoneistoomme ja vanha veräjähissi säästyi. Ei ihme, että hikipisarat helmeilivät otsilla, mutta siitä huolimatta kaikki jaksoivat vielä hymyillä. Olimme varautuneet koko päivän muuttoon, etenkin hissin jäätyä käyttämättä, ja olinkin häkeltynyt kun ennen kolmea kuulin hihkaisun ”tässä on nyt sitten viimeiset laatikot, minne viedään?”. Normaalisti olemme päässeet viikonloppuna tuohon aikaan juuri ja juuri brunssipöytään eikä suinkaan saatu yhtä kämppää muutettua. :)
Muuttokuorman lähdettyä istuttiin sohvalle ja katseltiin hiljentynyttä asuntoa, ei oikein tiennyt mihin ryhtyä ja päivää oli vielä vaikka kuinka jäljellä! Hetken emmittyämme päätettiin jättää muuttolaatikoiden purkamiset myöhemmäksi ja suunnattiin sisustuskaupoille, mikä huvitti itseäkin, eipä näin tehokasta muuttoa ole ennen tullut koettua! Eikä epäilystäkään, että kyseessä oli elämäni helpoin muutto. Varovaisesti mainitsin miehelle, että tähänhän voisi tottua, johon mies ykskantaan totesi tämän olevan ainoa mahdollinen tapa ja seuraavalla kerralla otetaan vielä pakkauspalvelu. Siitä pakkauspalvelusta en ole ihan varma, mutta eipä onneksi ole nyt ajankohtainen aihe, sen kyllä uskallan sanoa, että seuraavalla kerralla en enää arastele muuttoavun palkkaamisen suhteen, niin paljon helpommin kaikki nyt meni.
Sunnuntai-iltana istuttiin jälleen sohvalla ja vedettiin muuttoa yhteen, yritin kysellä mieheltä mielipidettä ja muuton mahdollisia kehityskohtia, tarkoituksena kun vakavasti oli kirjoittaa sekä hyvistä että huonoista puolista, tasapainottaa postauksen sisältöä, sillä eihän kukaan pelkkää autuutta usko! Mutta yrityksestä huolimatta saalis jäi heikoksi. Istuttiin hetki hiljaisuudessa ja raavittiin päätä, mutta ei auttanut muu kuin todeta, ettei kyllä muutettaisi yhtään mitään, eikä edes keksitty toiminnassa parannettavaa, kaikki meni todella nappiin ja ehdottomasti ylitti tehokkuudellaan ja ammattitaitoisella otteellaan omat odotukseni.
Jos nyt hakemalla täytyy hakea, niin ainoa miinus joka saatiin kehitettyä (ja sekin kyllä täysin inhimillinen asia), oli työkalupakin jääminen Niemen muuttoarsenaalista, vaikka se tarvelistalla olikin ollut. Todettava tosin heti perään on, ettei siitä meille haittaa koitunut, sillä muuttomiehet onnistuivat kädenkäänteessä paikkaamaan tilanteen ja kaappien ruuvit avattiin veitsen kärjellä. Se siis siitä ”miinuksesta”. Erityismaininta täytyy loistavan palveluasenteen lisäksi (heikoimpina hetkinä ennen muuttoa pelkäsin lauman piittaamattomia örmyjä saapuvan meitä muuttamaan, mutta mitä vielä, kaikkea muuta!) antaa niistä henkarillisista muuttolaatikoista, joita pakkauspostauksessa jo kehaisin, todella erinomaisia! Tämän kokemuksen innoittamana ottaisin niitä ehdottomasti ainakin pari lisää, sen verran käytännöllisiä ovat! Niin ja muuttolaatikot, tässä muutossa opin myös, että niitä oikeasti on oltava reilusti, mieluummin liikaa kuin liian vähän!
Mutta mitäpä muuta tähän enää sanoa kuin että suuri kiitos Niemi ja muuttotiimi! Todella miellyttävä muuttopäivä, niin mukava, että jokainen työkaveri joka on tänään erehtynyt kysäisemään miten muutto sujui, on saanut kuulla pienen hehkutusmonologin. :)