Matkan eteläisin etappi oli satamakaupunki Marseille, johon matkan muista kohteista poikkeavan tunnelmansa toi jo pelkästään meri. Alun perin matkan ei ollut tarkoitus johtaa aivan näin etelään asti, mutta matkan varrella tuli tunne, että matkustettua läpi Ranskan meren näkeminenkin on välttämätöntä, onhan eteläinen rannikko tunnelmaltaan niin erilaista Ranskaa kuin muut matkan aikana kierretyt sisämaan alueet, että sitä ei voi jättää välistä.
Ensivaikutelma Marseillesta oli ahdas ja rähjäinen, tunteeseen saatoi paljon vaikuttaa remonttityömaaksi päätynyt rantabulevardi, joka esti suoran näkymän merelle satunnaisia katkelmia työmaan verkkoaidoissa huomioimatta.Työmaa kuitenkin valmistuu ensivuodeksi, jolloin Marseille on Euroopan kulttuuripääkaupunki, ja kuvien perusteella luvassa on varsin valloittava rantakaistale! Vaikka näkymä vanhassa satamassa merelle oli nyt estetty, ei merta silti voinut olla aistimatta, voimakas ihana meren tuoksu vyöryi nenään jo heti rantakortteleihin saavuttassa ja veneiden mastot kurkkivat verkkoaitojen lomassa. Vasta kuitenkin Marseillen huipulle kavuttua vapaa näkymä antoi kaupungille uusia ulottuvuuksia, sininen meri valloitti, talojen lomassa pilkottava vehreys toi kontrastia ja edustalla sijaitseva Monte Criston kertomuksesta tuttu Château d’If pilkotti lyhyen laivamatkan päässä mantereesta.
Vaikka illan tullen olisikin olut ihana illastaa sataman valoja katsellen, vetivät rantaravintolat työmaasta huolimatta puoleensa ja pääkatu vain kävelylle ja putiikkeja kurkkimaan. Vaikka sininen meri jäi rakennussermien suojaan, niin korkeammalle ulottuvia kohteita katselli mielellään illan hämärtyessä, kuten vaikkapa upeasti valaistua 150 metrisellä kukkulalla sijaitsevaa Notre-Dame-de-la-Gardea. Rakastan merta, joten kaikkialla missä on meri läsnä, on jotain tiettyä tunnelmaa ja kauneutta, josta en voi olla nauttimatta.
