Päivä Tukholmassa oli mitä onnistunein, mutta aika lensi käsittämätöntä vauhtia eikä vain kaikkea ehtinyt, mitä olisi halunnut. Ne tärkeimmät liikeet, jotka oli etukäteen kartalle täpätty, ehdittiin kyllä, mutta matkalla vastaan tuntui jatkuvasti tulevan kaikkea kiinnostavaa, ja niinpä loppua kohden täytyi luovuttaa ja jättää koluttavaa seuraavaankin kertaan. Tälläkin kertaa Fotografiska jäi välistä, ja uusista toivekohteista modernin taiteen museo Moderna Museet ei sekään sopinut aikatauluihin. On siis syytä piipahtaa Tukholmassa pian uudelleen, ja ihanahan olisi viettää kauniissa kaupungissa vaikkapa viikonlopun verran, ei vain yhtä päivää.
Sää oli täydellinen, aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja ilma oli kuulas. Valossa oli ihana kulkea kaupungin katuja, ja jalat kivistelevät vielä tänäänkin kaikista niistä kävelykilometreistä. Suhautimme Silja Linen terminaalin kupeesta metrolla Östermalmin kauppahallin luokse, jonka tunnelmasta ei olisi tehnyt mieli irrottautua. Onneksi olimme paikalla varhain ja kauppojen vasta availlessa ovia, saattoi kaupungin heräilystä nauttia rauhassa.
Mies oli listannut muutaman putiikin, joissa oli pakko päästä käymään, niinpä aloitimme niistä. Yhdeltätoista aukesi pikkuinen ja tunnelmallinen kenkäkauppa, Skoaktiebolaget ja kenkien perässä suunnattiin myös läheiseen Crockett & Jonesin liikkeeseen, ja kaunista putiikkia oli itselläkin ilo silmäillä. Vaikka valikoima onkin pääasiassa miehille, löytyi liikeestä myös muutamaa naisille suunnattua mallia. NK:n miesten osastolla viivähdettiin erityisesti neuleita katsellen sekä syyshousuja kokeillen ja Sture Gallerianista löydettiin molemmat katsottavaa ja ostettavaa. Jälkimmäisestä löytyy myös Massimo Duttin liike, mutta koska hinnat olivat siellä niin hirvittävästi korkeammat kuin Espanjassa, jäi se vain silmäilyn tasolle.
Itsellä oli merkattuna käytäväksi oikeastaan vain pari paikkaa, Topshop, josta pettymyksekseni en löytänyt mitään, sekä macarontaivas Ladurée, jossa ei samaa ongelmaa ollut. Onnellisena astelinkin yltiösomasta putiikista kahden kassin kera ja mieleen jäi polttelemaan pienet kauniit reseptikirjat, jollainen ehkä täytyy käydä seuraavalla kerralla poimimassa mukaan.
Lounaspaikaksi valikoimme ja varasimme etukäteen Tripadvisorissa kehutun Ardbeg Embassyn vanhan kaupungin sydämestä. Kyseessä on skotlantilaisen viskitislaamon ravintola, mikä näkyi sisustuksen rouheassa tyylissä, ruokalistan vivahteissa ja erityisesti juomalistan pitkässä visikiosuudessa. Pubiruokaa tämä ei kuitenkaan missään tapauksessa ollut, muttei kevyttäkään, salaattia listalta on siis turha etsiä. Mutta oih ja voih ne pihvit, todella käsittämättömän hyvää. En liioittele uskaltaessani sanoa, että pippuripihvi oli yksi elämäni parhaista, todella hyvää! Miehen klassisessa biff rydbergissä ei siinäkään ollut valittamista, vaan kokonaisuudessa toimi kaikki herkullisesti yksiin. Uunituoreen valkosipulisen leivän syöntiä ei olisi tehnyt mieli lopettaa ja jälkiruoat veivät kielen, erityisesti miehen viskillä maustettu suklaajäätelö ihastutti minuakin, ja oman annokseni kardemummajäätelökin tuli kaavittua lautaselta viimeiseen pisaraan. Raskaiden annoksiensa myötä paikka on ehkä parempi illalliselle kuin lounaalle, mutta minkäs teet kun aikaa on vain päivä.
Vatsa täynnä kulutimme viime hetkiä vanhan kaupungin kauniilla kujilla, ikkunashoppailimme ja poikkesimme pieniin putiikkeihin sen mitä ehdimme paluun kolkutellessa jo ihan kulman takana. Mukaan oli pakko käydä hakemassa vielä muutama marcipanbund pienestä herkkukaupasta, niin ei makea lopu kotona kesken kun on macaroneja ja taxfree ostoksia hyllyjä täyttämässä.
Laivalle saavuimme juuri sopivasti lähdön ollessa jo käsillä, ja väsyneenä kaaduimme hytin sänkyyn ennen uuteen ruokailurupeamaan valmistautumista. Päivän toisen runsaan aterian nautimme laivan á la carte -ravintolassa katsellen ikkunan ääressä maiseman muuttumista mustaksi. Ihana matka, ja näissä tunnelmissa jaksaa taas ottaa uuden viikon vastaan!