Sain ihanalta Eireneltä haasteen vastata kymmeneen kysymykseen, eivätkä ne olleet helppoja. Tai tavallaan kyllä, vastaukset olivat mielessä heti, mutta meni hetki ennen kuin asiat taipuivat julkaistavaan muotoon. Kysymykset ovat henkilökohtaisia ja jotkut osuvat syvälle, sivuuttaen aiheita, joista en ole varma missä määrin haluan niitä muuten pääaiheiltaan hyvin keveään blogiini tuoda, mutta näillä mennään.
1. Mikä on uskaliainta mitä olet tehnyt?
Vastaus riippuu ajattelenko uskaliainta mitä on tehnyt omasta valinnastaan, vai uskaliainta, mitä on joutunut tekemään pakon edessä. Unohdan ne vastoinkäymiset, joita ei ole voinut välttää, mutta jotka ovat vaatineet uskallusta kohdata ja keskityn niihin, joissa olen tehnyt omat valintani.
En erityisesti arvosta rohkeutta, joka saa sukeltamaan auringon tavoittamattomiin tai hyppäämään alas taivaalta, joten siksi omatkin uskaliaimmat asiat ovat henkilökohtaisia. Näkymättömien rajojen ylityksiä, itsensä kohtaamista ja rohkeutta sörkkiä omia arkoja kohtiaan. Omalla kohdallani pidän uskaliaana valintaa elää ja kuunnella itseä, olla omalla tavallani. Olen uskaltanut lähteä kaikin puolin hyvästä suhteesta ja hypätä tuntemattomaan, olen matkustanut kauaksi vaihtoon ja valinnut olla mieluummin yksin, kuin seurassa, joka ei tunnu hyvältä. Olen tietoisesti ja tarkoituksella kohdannut itseni monta epämukavaa kertaa ja hakeutunut hakemaan apua. Avannut itseni tuntemattomalle, purkanut pala palalta elettyä elämää. 28 vuotiaana kerännyt ryhdin ja sanonut jännityksestä sekaisin perheenjäsenelle ensimmäistä kertaa selkeäsanaisesti, kuinka suuria vaurioita kauan sitten tapahtuneet teot ovat jättäneet ja kertonut, millainen työ itsensä rakentamisessa on ollut. Olen uskaltanut olla heikko ja valita rehellisyyden, olen vältellyt kaunisteltua kuvaa itsestä ja ollut toiselle ihmiselle avoimesti arpinen alusta asti.
2. Mitä haluaisit harrastaa?
Jos olisi sellainen, todennäköisesti hakeutuisin aktiivisesti asian äärelle. Luova kirjoittaminen kyllä kiehtoo. Viimeksi kävin luovan kirjoittamisen kurssin yli 10 vuotta sitten ja siitä on jäänyt päällimmäisenä mieleen muisto kurssin viimeiseltä tunnilta. Ohjaaja pyysi jäämään hetkeksi tunnin jälkeen, muiden poistuttua katsoi silmiin ja hipaisi lohduttavasti olkapäätä sanoen; ”jos tunnet tarvetta jutella jonkun kanssa, olen milloin vain käytettävissäsi”. Synkkyys ja yksinäisyys taisivat olla vallitsevia teemoja sen ajan teksteissä, mielenkiintoista mitä mieli tuottaisi nyt paperille.
3. Mikä on kannustavinta mitä sinulle on sanottu?
Niitä on paljon, onneksi. Arvokkaita kannustuksia on monenlaisia, ja oikeastaan, arvotonta sellaista tuskin on olemassakaan. Joskus vain katse tai halaus on korvaamaton kannustus, joskus kehu, hyväksyvä murahdus tai oivallus. Se voisi olla sanat ”Tiedän että pärjäät missä vain, ulkokuoresi hämää, olet vahva.” tai ”Jos vain antaisit muiden nähdä sisällesi, uskaltaisit antaa tuntemattomillekin mahdollisuuden nähdä. Tiedän, että sulla olisi paljon annettavaa ja muilla paljon opittavaa, jaksat hämmästyttää uskaltamalla ajatella eritavoin ja ymmärrät paljon, saisit kyllä muut hiljenemään ja kuuntelemaan, näkemään nopesti miten upea olet myös sisältä, jos vain uskaltaisit avata suusi ja osallistua.” Koska sitä ei sanonut perheenjäsen, ystävä tai kumppani, sillä oli erityisen erilainen painoarvo. Niitä sanoja olen maistellut usein ja peilannut sulkeutuneisuuteeni, monesti tahattomaan, toisinaan tahalliseen. Kasvu ulos kuoresta on aloitettu, mutta matka on pitkä. Ehkä joku päivä olo on vapaa ja arkuus on vaihtunut uskallukseen. Silti, olen oppinut olemaan olematta liian ankara itselle, vaikka kuvitteellinen piikkivyö silti omasta toimesta liian usein kiristyy ympärille. Tärkeintä on silti liike, kehitys, eikä tavoitteissa siinnä suinkaan sulava sosiaalisuus, vain uskallus olla olematta hiljaa.
4. Mikä on ihanin kesämuistosi?
Viime vuoden kesälomamatka, lapsuudessa valtoimeksi kasvanut takapihan nurmikko kun palaa reissussa vietetyn kesän jälkeen, juuri ajokortin saanut poikaystävä ja lukuisat kesäiset ajoreissut minne sattuu; laskeva aurinko, peltomaisemat ja kesäsade – vapauden tunne ja ihastus. Jokaiseen kesään mahtuu niitä, ihania muistoja ja uniikkeja hetkiä. Läheisyyttä, lämpöä ja rakkautta.
5. Millaista elämäsi oli viisi vuotta sitten?
Hyvin samanlaista kuin nyt, paitsi nyt sitä maustaa suurempi itsenäisyys, vahvempi itsetunto ja selvempi ymmärrys siihen, miten haluaa olla ja elää.
6. Entä millaiseksi kuvittelet elämäsi viiden vuoden kuluttua?
Hyvin samanlaiseksi kuin nyt, olettaen kuitenkin, että olen edelleen jatkanut kehitystä ja kasvua ihmisenä, oppinut lisää uutta itsestäni ja tehnyt enemmän tietoista hyvää ympäröivälle, auttanut useampaa.
7. Mitä sinulla on liikaa?
Ajatuksia. Usein haaveilen lobotomiasta.
8. Mikä tai kuka fiktiivinen hahmo kuvaa sinua parhaiten?
Tähän olen tainnut vastata jo aiemminkin ohimennen, samaistun Helmiä ja Sikoja -sarjakuvan rottaan, mutta toisinaan olo on kuin Ihaalla Nalle Puhista, seuraavana hetkenä taas pompin kuin Tiikeri. Lievää kaksisuuntaisuutta havaittavissa, kuinka niin?
9. Mitä teet kun olet stressaantunut?
Puhun. Puhumattomuus aiheuttaa ongelmia, puhuminen yleensä vähentää niitä.
10. Mikä tekee sinut onnelliseksi juuri nyt?
Sama kuin melkein aina, mahdollisuudet. Edessä näyttää olevan vaihtoehtoja, ja pidän tunteesta. Voin toteuttaa itseäni, en ole liian kiireinen ja voin jakaa arkeani älykkään ihmisen kanssa. Pystyn nauttimaan pienistä iloista ja olo on rauhallinen. Erityisesti uudet työkuviot viehättävät juuri nyt, vaikka silti mieli pohtii vielä toista varteenotettavaa vaihtoehtoa. Onneksi on niitä, vaihtoehtoja.
