En ole järin shortsi-ihmisiä, siinä missä en ole pahemmin housutyyppiäkään. Jos käytän shortseja, suosin suoria ja ehkä jopa hieman löysiä, ja niitäkin käytän mieluiten sukkahousujen parina. Vasta tänä kesänä olen opetellut käyttämään shortseja kunnolla hellekelien vaatteena, mutten vieläkään voi sanoa olevani aivan sinut lyhyen lahjemitan kanssa paljasta säärtä vasten ja sitäkin vieraammalta ajatukselta ovat tuntuneet farkkushortsit. Shortseja omistan kyllä jokuset, mutta ennen tätä kesää kaapistani on löytynyt vain yhdet farkkushortsit, joita olen niitäkin käyttänyt lähinnä joskus hyvin satunnaisesti paahteisiin kohteisiin matkatessa.
Shortsien lyhyyden vierastaminen on jotenkin ristiriitaista. Voin hyvin nähdä itseni lyhyessä, monen mielestä jopa liian lyhyessä, hameessa, mutta pienten shortsien kanssa tunnen itse oloni herkästi liian vähäpukeiseksi. Kai olen myös ajatellut, ja ajattelen yhä, ettei sääriäni mainittavasti pue tiukat shortsit.
Tällä lomalla tilanne on kuitenkin muuttunut farkkushortsien suhteen, osin miehen kannustamana uskaltauduin ujuttautua lyhyisiin farkkushorseihin, myöntäen kyllä nykiväni lahjetta tuon tuosta alemmaksi. Tässä paahteessa kuitenkin lyhyt lahje on oiva ja jopa käytännöllinen mitta, ja pikkuisia farkkushortseja löytyy joka kaupasta kaikissa väreissä ja kuoseissa. Olen vierastanut liian karkkivärisiä ja eritoten kammonnut liikaa kulutusta, koristekiviä sun muuta ylimääräistä, mutta nämä Blancon siniset miellyttivät erityisesti juuri värinsä myötä. Vielä paremmat ne olisivat, jos lahje ei olisi revitty, mutta kaikkea ei ilmeisesti voi saada. :) En osaa kuvitella käveleväni näissä Helsingin kaduilla, mutta Andalusian katukuvaan ne hukkuvat erinomaisesti. Olkoon nämä siis toiset lomafarkkushortsini!
