Islannissa ei todella kaivannut avokkaita, eikä kahdet housut ja kerrasto ollut yhtään liioittelua. Yhden linjasta poikkeavan vaatteen olin kuitenkin uskaltanut varata mukaan vikaa iltaa Reykjavikissa varten, jolloin juhlittiin vuosipäiväämme. Kuin ihmeen kaupalla, koko paluumatkan maisemaa sumentanut sade ja harmaat pilvimassa väistyivät juuri ennen kuin lähdettiin hotellilta illallispaikkaa kohden, ja kaupunkiin humahti hekumallinen auringonpaiste. Ilma lämpeni hetkessä ja pikkumekossa ei paleltanut (päällä ulkona toki oli vielä paksu villatakki ja takki, mutta aiemman viikon pukeutumiseen verrattuna kokonaisuudessaan silti varsin kevyt asu).
Iltakenkiä en viitsinyt yhden illan takia pakata laukkuun, ja niinpä asuun sai kelvata matkan kahdesta kenkäparista ne siistimmät. Vaikka kuten kuvasta voi havaita, matkalla nekin rähjääntyivät. Hiuksetkin olivat lookiin sopivasti alkupäivän sään sekoittamat ja meikkiäkin sudin tuulen tuivertamalle iholle kevyesti vasta vähän ennen ulos lähtöä. Mutta ei kai pieni rähjäisyys katastrofi ole. Sitä paitsi, sovin kuitenkin kuvaan huolettomuudella; jos suomalaisten tyyliä moititaan tuulipukuvoittoiseksi, niin ohi sen ajaa islantilaisten (epäilemättä pakon sanelema) ulkoiluvaatteita, parkoja ja villapaitoja suosiva varustus pääkaupungin kaduista lähtien.
Mekko: St.Tropez / Kengät: Bianco
