Viimeistä kahta päivää eivät sanat riitä kuvailemaan, eivätkä kuvat kykene välittämään. Olen mykistynyt kerta toisensa jälkeen, ja tunnen olevani yhtä ihan kaiken kanssa. Siitäkin huolimatta, että sade hakkaa maisemaa ja päivät venähtävät pitkiksi. Tänään olemme seisseet autiolla mustahiekkaisella rannalla, katsellet jylhiä kallioita ja ajaneet läpi laavakivien täyttämän erämaan. Olemme kiivenneet vesiputoukselle liukastellen sateen kiilloittamilla kivillä, taistelleet tiemme tuulta vasten Vatnajökull -jäätikön laidalle ja hiljentyneet sen valtavien jäämassojen äärellä, sekä katselleet jäälohkareiden täyttämää laguunia ja seuranneet silmillä hyljettä, joka lipuu sulavasti turkoosina hohtavien pienten jäävuorien lomassa. Olemme ajaneet lukuisia kilometrejä, ja pysähdelleet toinen toistaan uskomattomampien maisemien äärelle. Keskellä kaikkea ja samalla ei mitään.
Tänään, kaiken kokemamme jälkeen, istahdimme pienessä kalastajakylässä intiimille illalliselle, sateen lyödessä ikkunaan ja meren pauhatessa vieressä. Sen jälkeen pujahdimme majapaikkaamme, lämpimään maatilaan, jonka takaikkunoista aukeaa näkymä lumihuippuisiin vuoriin ja Fláajökull:in jäämassat hallitsevat horisonttia melkein kosketuksen päässä. Kaikki se tänään, yhden päivän aikana. En edes lähde eiliseen, mutta voin kuiskata, että siihen mahtui kuumia lähteitä, geysirin purkautuminen kohti taivasta, yhä uudelleen ja uudelleen, sekä vesiputouksia edestä, takaa ja päältä – ja vaikka mitä muuta. Näinä kahtena päivänä olen juossut, olen nauranut, olen kurkkinut ruohonjuurta, kiivennyt sinne sun tänne, kerännyt kiviä ja hiljentynyt kaiken äärellä. Olen käyttänyt jokaista aistia, täysillä.
Islanti on ihmeellinen. Odotin paljon, mutta se on antanut vielä enemmän. Ja vasta toinen kokonainen päivä takana. Huomista en edes uskalla arvailla.
Nettiyhteys on täällä hatara, tai oikeastaan olematon, joten kuvien lataus on liki mahdotonta. Uskallan kuitenkin luvata, että niitä on luvassa reilusti viimeistään kun palaan, mutta tässä se ainoa, jonka yhteys jaksoi ladata tunnin yksikseen surruttamisen jälkeen. Kaukana kaikesta, todella.
