Skotlannin itärannikolla sijaitsevassa Edinburghissa on jotain ihanan mystistä, ja vaikka katuja koluaisi aamusta iltaan, ei sen sopiva salamyhkäisyys turistin silmissä katoa. Melankoliaan taipuva mieleni rakastaa usvaista maisemaa, tihkusadetta, jylhiä muotoja ja hiiskumatonta hiljaisuutta. Läheisessä muistissa on lapsuuden rakkaus noitiin, vampyyreihin ja mystisiin maahisiin, sammalmättäisiin ja havuntuoksuiseen salaiseen metsään. Vaikka kuinka toivoin, ei minusta tullut isona noitaa (kai?), mutta synkässä maisemassa on edelleen jotain suuresti kutkuttavaa. Ei siis ihme, että syksy on lempivuodenaikani. Kun muut harmittelevat karua maisemaa ja taivaan arvaamatonta repeilyä, itse kietoudun huopaan, sytytän kynttilän ja tunnen jännän liikutuksen kulkevan lävitseni. Jos tunnistat itsesi, et voi olla pitämättä Edinburghista, ja odotas kun pääset vielä kaupungin kulmia kauemmaksi – tulet rakastumaan!
Lomaviikkoni oli sateinen, mutta Edinburgh (ja Skotlanti ylipäätään) on niitä harvoja paikkoja, jonne vetinen viileä ilma tuntui sopivan. Kaupungin tunnelma leijui matalan pilviverhon tällä puolen, ja sateen iskeytyminen tummaan katukivetykseen vain lisäsi kaiken viehätystä. Edes tuona elokuisena viikkona, jolloin muu Eurooppa kylpi auringossa, ei keskustan kaduillakaan uskaltanut raottaa takkia, sillä viileys olisi hyökännyt heti sisään.
Kaupunki on kumpuinen ja muodoiltaan mielenkiintoinen. Olen aina rakastanut kerroksellisuutta, vehreyden ja yhdistymistä asutukseen, ja kaupunkikokemuken kruunaa veden läsnäolo. Edinburghin läpi virtaa Water of Leith –joki, ja horisontissa siintää korkeat kukkulat – kutkuttavan kaunis ympäristö, johon jylhä arkkitehtuuri sopii kuin nakutettu. Kaiken harmauden keskellä nurmialueet, sammaloituneet kivetykset ja katuja tavoittelevat puut tuntuvat poikkeuksellisen vangitsevan vihreiltä.
Vanhan kaupungin sydämessä, kaupungin yllä, kohoaa Edinburghin linna, joka on turistin must kohteita jo ihan pelkästään kaupunkiin avautuvan kauniin näkymän vuoksi. Sekä Edinburghin uusi, että vanha osa kuuluvat Unescon maailmanperintöluetteloon, ja kaupunki on pullollaan kauniita kapeita kujia ja kivisiä portaikkoja. Pienen kokonsa myötä kaikkialle on helppo päästä jalan, mutta tutut kaksikerroksiset bussit liikennöivät yli ja ohi jokea ylittävän sillan, ja brittiläiset hauskanmuotoiset kulkuneuvot piristävätkin harmaanruskeaa maisemaa.
Kaupunki ei ole täynnä nähtävyyksiä, mutta sanoisin, että kaupunki itsessään on nähtävyys. Jännästä keskiaikaisesta arkkitehtuurista ei saa tarpeekseen, mutta kivisen maiseman sisällä sykkii lämmin ja aktiivinen sydän. Kaupungissa on rikas kulttuurielämä, sieltä löytyy useita museoita, gallerioita ja teatteritaidetta. Kaupungin kivijalat ovat pullollaan pubeja, jotka kokoavat kaupunkilaiset yhteen. Tunnelmallisesti valaistut kulmapubit ovatkin kuin pieniä keitaita tihkusateen keskellä, joissa vastassa on lämmin tunnelma ja mutkatonta ruokaa. En usko, että olet kokenut Edinburghia, ellet ole vieraillut joissain sen lukuisista pubeista.
Skotlannin pääkaupungista löytyy tutut brittiketjut ja enemmän, shoppailtavaakin siis löytyy. Erityisesti Princess Streetin valikoima on monipuolinen, sen varrella on tavaratalo ja lukuisia ketjuliikkeitä. Pienen kävelymatkan päässä on myös moderni ostoskeskus. Vanhan kaupungin puolelta löytyy enemmän pieniä putiikkeja ja matkamuistomyymälöitä, ja erityisesti pääkatu the Royal Milen valikoima kannattaa tsekata. Itselle ostoksista päällimmäisenä jäivät mieleen teeliikkeet ja brittityyliset vaateputiikit, ruutua ja villaneuletta löytyy yhdestä jos toisestakin puodista. Skottiruudut taas ovat vallanneet matkamuistomyymälät, mitäpä ei olisi saatavilla iloisessa punaruutuisessa kuosissa.
Itse majoituin vanhaan kaupunkiin, aivan pääkadun tuntumaan, ja sijainti oli mitä mainioin. Koska kaikki on kuitenkin lähellä, ei niin väliä yöpyykö uudella vai vanhalla puolella. Hotellitarjonta on hyvä ja kaupungista on helppo jatkaa matkaa tutkimaan muita Skotlannin kolkkia, ja auton vuokraus onnistuu näppärästi esimerkiksi keskustasta. Edinburghin tunnelmaan ehtii hyvin sukeltaa päivässä tai parissa, mutten usko, että aika käy pitkäksi pidenpäänkään viipyessä.