En ole tunnettu meikkaustaidoistani, joten ehkä siksi olisi parempi jättää lähimeikkikuvat julkaisematta. Tai jos ei sen takia, niin ainakin siksi, että ruudunlevyinen kuva omista kasvoista herättää itsessä vaivaantunutta liikehdintää ja poltteen heittää koko keskeneräinen postaus roskakoriin. Mutten heitä, tällä kertaa. Pidetään tätä sitten vaikka omana pikkuisen kynnyksen ylityksenä, mitä on aina hyvä harrastaa aika ajoin.
Kuten olen maininnut, punaiset huulet ovat tulleet tutuiksi, vaikkeivät vielä ole (ja tuskin tulevatkaan) korvanneet helppoja vaaleita sävyjä. Pistin pari viikkoa sitten tilaukseen pohjustusaineen helpottamaan tumman sävyn pysymistä läpi päivän, ja eilen kerrytin tummien huulipunieni valikoimaa ostamalla syvän luumuisen sävyn, eli vahvasti osa arkea huulipunasävykokeiluista on tullut.
Niinä päivinä kun huulimeikki on tumma, on silmät kevyemmin meikatut, toisinaan vain pelkällä ripsarilla korostetut ja hieman useammin vielä nudesävyisen luomivärillä tehostetut. Sitten on niitä kertoja, kun aherran aamulla rajauksen terävöittämään katsetta, kuten toissa päivänä, jolloin Lumenen Vintage Red -sävyllä maalattuja huulia kaveerasi musta rajaus. Vannon edelleen Inglotin Duralinen nimeen, sillä kun saa näppärästi intensiiviset ja pysyvät rajaukset luomiväristä kuin luomiväristä.
Meikkikuva on otettu kiireessä autossa, kuten huomaatte (tämä onkin melkein se ainoa otos, joka säilyi vauhdista huolimatta terävänä), ja pitkän päivän jälkeen, mutta venähtäneestä päivästä huolimatta huulimeikki onnistui pysymään yllättävän siistinä loppuun asti. Huolellinen pohjustus ja rajaus ilmiselvästi tuottavat tulosta, toivon tulevan pohjustusaineen tuovan vielä piirun verran lisäpysyvyyttä etenkin huulten rajoille.
