Klo 19:12 kirjoitin, että haluaisin nähdä blogini vähän kuin virtuaalisena vaatekaappina, voiden siinä ohessa jakaa paloja arjesta, kirjoittaa siitä, mikä milloinkin tuntuu hyvältä. Kerroin olevani innostunut tyyliblogeista ja nautivani arjen pienistä asioista ja estetiikasta, sellaisesta kuin vaikkapa kauniit vaatteet. Tuota pientä pätkää kirjoittaessani en tiennyt mihin kaikki johtaa, mutta jännittyneenä annoin tekstin lipua ulos. Vuosi oli 2008 ja päivä 25. maaliskuuta.
Edellisenä kesänä olin kotiutunut vaihdosta Malesiasta ja tutustunut siellä blogeihin, tavoittanut tutut oman matkablogin muodossa ja eksynyt sen jälkeen Suomeen rantautuneiden tyyliblogien maailmaan. Nelliinasta kaikki taisi alkaa, se ensimmäinen seuraamani pukeutumispainotteinen blogi. Olin 23-vuotias, opintoja päättämässä ja juuri työarkeen siirtymässä. Vaatepainotteinen blogi oli kokeilu, joka imaisi mukaansa ja muuttui harrastukseksi, osaksi arkea ja elämää. Taival eteni, ja liki vuosi sitten sain ilon ja kunnian siirtyä Bella-blogien valloittavaan joukoon! Tuosta ensimmäisestä postauksestani tuli juuri kuluneeksi viisi vuotta. V-i-i-s-i vuotta. Älyttömän pitkältä kuulostava aika, mutta huikean nopeasti mennyt – hyvässä seurassa kai ajan kuuluukin lentää?
Viiteen vuoteen on mahtunut paljon, olen tutustunut uusiin ihmisiin, ystävystynyt, eronnut, muuttanut, matkustanut ja rakastunut. Elänyt täydemmin kuin kai koskaan aiemmin, ja tehnyt ja tavoitellut asioita, joita elämääni tahdonkin kuuluvan. Vuosiin on mahtanut vaikka mitä, pieniä ja suuria asioita. Blogi-iän aikana olen ehtinyt asua neljässä eri osoitteessa, kohta viidessä (joku voisi erehtyä kuvittelemaan, että tykkään muuttaa!), ja suuren osan ajasta olen haikaillut pysyvän kodin perään. Olen käynyt 30 maassa, eli karkeasti jaettuna kuudessa eri maassa vuotta kohden. Olen julkaissut 1574 postausta, keskiarvoisesti 315 postausta vuodessa. Olen siis julkaissut postauksen päivittäin noin 11 kuukautta vuotta kohden, ja niinä päivinä joina en ole julkaissut tuoretta sisältöä, olen kuitenkin valmistellut tulevia postauksia tai ainakin piipahtanut lukemassa ja vastaamassa kommentteihinne. Julkaistuja kommentteja onkin kertynyt yhteensä yli 20 000.
Löydätte tienne tänne hyvin suoraan, mutta on tänne eksytty monen moisten hakusanojenkin avustuksella, sellaisten kuin vaikkapa ”allu tuppurainen kuollut” (ei kai!), ”hutiostos” (sattuu aina aika-ajoin), ”eläinkuosinen sisustus” (ei sentään tavoitteissa), ”introvertti secret wardrobe” (juu, pitää paikkansa), ”läppärin käyttö makuuasennossa” (tulee välillä harrastettua), ”bikini fitness” (ei täällä kyllä, mutta kävisikö pala kakkua?), ”suvaitsevainen porvari” (suvaitsevainen joo, mutta että porvari?), ”rappimamma” (?), ”secret wardrobe poikaystävä” (löytyy joo), ”tämä sivustu on turvallinen” (kyllä on), ”secret wardrobe puhelin” (numero salainen, malli Lumia), ”perhostarroja” (kuulostaa kivalta!), ”sexy secratary” (ikävä tuottaa pettymys..), ja liuta kaikkea muuta.
Blogiin käytettyä tuntimäärää en edes uskalla arvailla, mutta käytetty aika on antanut valtavasti ja tuskin sitä kuitenkaan uuden kielen opiskeluun tai lenkkeilyyn olisin käyttänyt, joten hetkeäkään en pois vaihtaisi. Eniten olen tunnistepilven mukaan pukeutunut hameeseen, mutta matkan varrella olen opetellut käyttämään myös farkkuja. Kaiken kaikkiaan taidan olla tavoitellut selvästi mennyttä klassisempaa linjaa, ja siinä ohessa olen paljastanut myös menneiden vuosien tyylimokani, joiden tekemiseen en koskaan halua kadottaa rohkeutta.
Nyt olen 28-vuotias, uusia työtuulia metsästävä, uutta asuntoa etsivä, opiskeluvaihtoehtoja pohtiva, ihanan miehen avopuoliso ja edelleen matkakuumeileva esteetikko. Minulta kysyttiin miten blogi on muuttanut minua, ei se ole muuttanut sen enempää tai vähempää kuin jokin toinenkaan asia, mutta väistämättä jokainen harrastus ja elämänvaihe jättää jälkensä, niin myös tämä. Blogi on antanut minulle valtavasti, ja se on osaltaan lisännyt elämäni vuorovaikutteisuutta, tuonut rohkeutta ja saanut tarkastelemaan maailmaa linssin läpi. Se on täyttänyt kaipuun kädenjäljen näkemiseen ja antanut mahdollisuuksia tutustua uusiin asioihin ja virtauksiin.
Ja onhan se mahdottoman huikea juttu nähdä päivän asunsa kuvista! Se tarjoaa loistavan tilaisuuden tarkastella yksityiskohtien toimivuutta toisella tapaa ja palata kokonaisuuksiin jälkikäteen, ihme jos se ei hioisi tyyliä mitenkään. Silti, ei se ole sitä kuka minä olen muuttanut, se kaikki on jossain niin syvällä, että se muuttuu vain ajan kanssa, erityisesti vasta-aallokossa ja ennen kaikkea kovalla työllä, jota teen vuodesta toiseen kehittääkseni itseäni suuntaan, missä haluan seistä tulevaisuudessa, päivittääkseni itseäni entistä parempaan versioon minusta.
Mutta tämä kaikki, te sytytätte harrastuksen eloon. Blogi ei merkitsisi minulle sitä mitä se merkitsee ilman sinua.
Leivoimme poikaystävän kanssa yhteistuumin kakun, vaaleanpunaisen prinsessakakun viisivuotiaalle blogille. Vain vaaleanpunainen kuohuva puuttui. Leikkasin kakun, ja mies kysyi mitä päivänsankari saa lahjaksi. Ehdotin uutta ylläpitäjää ja hän vapaapäivää, eli ilmeisesti pitäisi pysyä hetki erossa? ;) En taida kuitenkaan osata…
Samalla kun puhalsin kynttilän, en juhlistanut vain tätä taivalta, vaan kiitin mielessäni myös teitä, sillä jokainen kommenttinne on minulle uskomattoman tärkeä. Kaikki pienet ja suuret sananne herättävät ajattelemaan ja tuntemaan, aihe-toiveenne ja -ideanne inspiroivat uuden äärelle. On mahdottoman ihanaa huomata, kuinka tietyt nimimerkit tuntuvat jo niin tutuilta ja kuinka uusien nimimerkkien pienet viestit sykähdyttävät. Pienillä sanoilla iso merkitys. Ei, tätä ei olisi ilman teitä, vaan te olette pitäneet inspiraatiota yllä, mahdollistaneet tämän viisivuotisen taipaleen. Tosin, tämä merkkipäivä on toivottavasti vasta välietappi.
Tarjoan kaikille virtuaalisen palan kakkua, ja julkaisen ohjeen myöhemmin, jotta voitte leipoa oman pienen blogikakkunne. ;) Ja siinä ohella virittäytykäähän pieneen synttäriarvontaan..
