Sunnuntai valkeni yhtä upeana kuin edellinenkin päivä, mutta tavattoman kipakalla pakkasella. Kylmyyttä uhmaten suunnattiin kaupungille, mutta mittarilukema olisin ehkä ollut hyvä tarkistaa kotona ennen lähtöä. Ensitapaamisestamme tuli kuluneeksi päivälleen vuosi, joten päätettiin hemmotella itseämme sunnuntaibrunssin muodossa ja päättää rento kaupunkipäivä kahvitteluun paikassa, jonne summamutikassa ekalla tapaamiskerrallamme päädyttiin. Brunssipaikaksi mies oli valinnut Brasserie Kämpin, jossa olen viimeksi käynyt ystävän kanssa aivan heinäkuun alussa. Lista oli muuttunut edelliskerrasta ja menun oli suunnitellut Sauli Kemppainen, joka on Saksassa Die Quadriga -ravintolan keittiöpäällikkönä toimiessaan saavuttanut Michelin-tähden. Ennestään tuttu Kämpin linja oli silti tallella, lounasmainen buffet tarkoin valituin herkuin, minkä tietäen päädyimme iltapäivän kattaukseen aamiaisajan sijaan.
Tarjolla oli salaatteja, lämmintä ruokaa ja kaunis jälkiruokapöytä, kuten aiemminkin, vain pääryhmien sisällöt olivat hieman muuttuneet. Tarjolla oli paljon kalaa ja muita mereneläviä sekä kanaa, joten omaan ruokavalioon sopivaa löytyi niukasti. Kaikki oli kauniisti esillä, mutta makumaailmalta olisi odottanut enemmän. Mikään ei maultaan yllättänyt ja kokonaisuus oli hieman tylsä ja jotenkin liian turvallinen, mutta toisaalta, niin tarjoilut sopii mahdollisimman monen makuun vaikka välttämättä en sitä tavoitetta Kämpin brunssilta odottaisi. Jälkiruokapöytä nostatti veden kielelle visuaalisuudellaan ja sitä brunssista eniten odotinkin, mutta tarjonta tuntui suppeammalta kuin viimeksi. Makumaailmakin oli pettymys, mousset osoittautuivat mauttomiksi ja macaronit ylimakeiksi. Pannukakku oli herkullista ja tervakastike mielenkiintoinen lisä, mutta olisi mielestäni kaivannut rinnalleen kermavaahtoa tai jäätelöä täydentämään makukokonaisuuden.
Mehuvalikoima oli mainio mielenkiintoisilla raaka-ainekombinaatioillaan ja kannujen kauniin värisillä sisällöillä, mutta brunssin kokonaismakuelämys jäi vaisuksi. Myönnettävä on, että pidin paljon enemmän Kämpin viime kesäisestä, hieman lähempänä aamiaista olevasta menusta. Kaupungin kalleimmalta brunssilta olisin odottanut enemmän. Ensimmäistä kertaa koskaan myös Kämpin palvelusta jäi jokseenkin nyreä kuva, valitettavasti. Silti, Brasserie Kämp on miljöönä vailla vertaa, eikä kadun vilinää katsellessa tunnu olevan kiire minnekään, jatkossa tosin taidan skipata brunssin ellei lista mainittavasti muutu, ja päädyn suosiolla kahvituokioihin tai illallisiin.
