Ruutumekko ja vihreä takki

Olen malttamattomana odotellut, että kylppärin tasot saapuisivat tällä viikolla. Oikeastaan olen jo viikon päivät ollut toiveikas, että ne tulisivat minä hetkenä hyvänsä, mutta vielä ei ole kuulunut pihaustakaan. Laskujeni mukaan ilmoitettu aikahaitari pitäisi sulkeutua juuri ennen pääsiäistä, mutta nähtäväksi jää, toteutuuko se. Sinällään eihän tuo oikeasti katastrofi ole, jos venyykin ensi viikkoon. Mitäpä oikeasti olisin näinä päivinä ehtinyt tekemään, sillä vielä tällä viikolla (kuten edeltävälläkin) olen täystyöllistetty. Ensi viikolla pitäisi helpottua, joten siinä mielessä tasotoimitus ja tilojen loppuunsaattaminen silloin voisi olla jopa parempi. Mutta minkäs teet, kärsimättömyys puskee pintaan. Asumiskelpoisuus kun on kirjaimellisesti päivistä kiinni, joten sen ottaisi mieluummin aiemmin kuin myöhemmin. Plus toki olen tarkka, että pidetään kiinni siitä, mitä sanotaan, joten siinäkin mielessä kokisin tärkeäksi, että toimitus tulee ajallaan. Tai vähintään ilmoitus mahdollisista muutoksista, sillä ymmärrän toki, että näinä aikoina remonttirintamalla on ruuhkaa.

Kunhan saan kylppärit pakettiin, on tarkoitus raahata kausivaatteita takaisin varastoon. Eipä ne kauaa ehtineet olla esillä, tämäkin vihreä takki pääsi päälle vain kerran tänä talvena. Taisi olla peräti tätä kuuta kun kaivoin sen esiin laatikoista, mutta tällä viikolla vaihdoin jo kevyempään takkiin, joten se niistä paksummista talvivaatteista. Pitäisi tosin keksiä fiksu tapa säilöä tekstiileitä vanhan talon kellariin, mutta se jääköön pohdittavaksi kunhan nämä ykkösasiat on hoidettu.

Vaikka onkin ollut kiirettä, olen aika tosi innoissani asunnon valmistumisesta ja ylipäätään keväästä. Kodissa on vielä paljon rempparojua, mutta heti kun tiedän, että kaikki isot toimenpiteet sen suhteen on takana, kannan loputkin varastoon ja pesen lattiat – ja ikkunat. Kevätaurinko nimittäin on kertonut, että niissä on muutama pölykerros enemmän kuin mitä tavalliset talvikuukaudet olisivat saaneet aikaan.