Jos ei oteta huomioon parhaillaan ulkona leijuvia lumihiutaleita, niin vitsit, miten ihanasta kevätsäästä tällä viikolla on päässyt nauttimaan! Eikä lumisadekaan haittaa, sillä sitäkin tarvitaan, että vanhanlumi hiljalleen sulaa pois. Se ei ole takapakkia, vaan osa kevään kulkua. Niinpä ei haittaa, ainoa toiveeni on, että kovat pakkaset olisivat jo takana.
Olin sen verran innoissani kevään tunteesta, että uskalsin tällä viikolla pukea takin alle lyhythihaisen mekon. Takin kanssa toimi, mutta kun näitä kuvia varten riisuin takin, sain tuntea ihollani, että vielä on vähän matkaa bleiserikeleihin. Kylmä merituuli riepoi niin, että joka kuvassa joko mekko oli korvissa tai hiukset silmillä, paitsi näissä.
Mekko kyllä on ihana. Ostin sen taannoin Voglian alesta. Omistan tismalleen samanlaisen Voglian mekon mustana, toissa vuonna hankittuna, ja se on osoittautunut erinomaiseksi hankinnaksi. Malli on supermukava ja mukavan monikäyttöinen, se menisi helposti aina toimistolta afterworkkeihin, jos sellaisia näinä aikoina arkeen kuuluisi. Nyt se on ollut mukana pikemminkin rempasta kotitoimistoon, mutta toimii sielläkin. Siksi ajattelin, että miksei samanlainen myös vaaleanpunaisena, etenkin näin kesää kohti mentäessä. Ei ehkä yhtä monikäyttöinen kuin musta, mutta kiva silti.
Mekko: Voglia / Laukku: Coccinelle / Saappaat: Unisa
Kuvat: Nina, Tunnetila
