Eilen työpäivän jälkeen kannoin tavarani taksiin ja suuntasin viehättävään Trip Advisorissa kovin kehuttuun hotelliin, keskelle kaikkea, aivan kulman taakse raatihuoneesta, juutalaiskorttelin kupeeseen. Matalalla roikkuvat pilvet päästivät satunnaisen pisaran silloin tällöin ja minä värjöttelin keveässä kevättakissani. Kannettuani laukun kuluneita kiviportaita ylös, astelin suoraan liki kattoon asti ulottuvan ikkunan ääreen. Tunnelmallinen huone, lämmin vastaanotto, nupuilla olevat kadun varren puut ja kadonnut kiire saivat liikutuksen kulkemaan lävitseni. Tuntui hyvältä. Hetken leveään ikkunalautaan nojailtuani kerrostin pukeutumistani, pakkasin laukkuni ja astelin vanhankaupungin sykkeeseen. Mukaan nappaamani kartan sulloin nopeasti laukkuun, nyt en tarvitse sitä, ajattelin.
Kulman takana avautuvan vanhankaupungin aukion oli vallannut pääsiäsmarkkinat, pieniä kojuja, herkkujen suloinen tuoksu ja ihmisvilinä. Kiertelin tungosta kaukaa ja hengitin kosteaa ilmaa. Kaupunki oli kolea, mutta vain ulkoa. Kuljin sokkeloita päämääröttömästi, pysähtelin yksityiskohtien äärelle ja nautin omasta seurastani. Sillalla nojauduin kaiteeseen ja hämmennyin siitä, kuinka hyvin kaupungin kulmat alkoivat palautua mieleeni, kaikki tuntui jotenkin kuin kaukaa nähdyltä, kuin unesta ehkä. Taivas antoi alas muutaman pisaran silloin tällöin, mutten paennut niitä sisälle, ei pieni sade minua vahingoittaisi.
Istahdin vanhankaupungin ravintolaan syömään, liki ikkunaa, josta pystyin tarkkailemaan hiljalleen hämärtyvää kaupunkia. Söin rauhassa, kaivoin kartan esiin, hymyilin. Taskussa painoi hetken mielijohteesta hankittu lippu illan urkukonserttiin, liki tuhat vuotta vanhaan upeaan barokkikirkkoon. Hiivin kirkkoon etuajassa, kääriydyin lämpimään huopaan viileiden kiviseinien sisällä ja keskityin hetkeen. Annoin katseen valeltaa kullattuja koristeita, freskoja ja katon kaaria. Viulu ja urut kaikuivat upeasti. Suljin silmäni ja kuuntelin. Konsertin päätyttyä pimeys oli muuttanut maisemia ja kaivoin kartan löytääkseni takaisin hotelliin. Aukiolla pysähdyin vielä kuuluisan kellon äärelle ja vilkaisin kutsuvana loistavia terassiravintoloita. Väsymys kuitenkin painoi, eikä unta huoneeseen päästyä tarvinnut odottaa.
