Pakkaspäivän arkiasu

Tämä viikko on ollut todella uuvuttava ja olen ollut melko allapäin. Kaikenlaisia vastoinkäymisiä ja stressitekijöitä on sattunut matkaan, ja kun olen tällainen herkästi huoliva, on yöunet jääneet vähiin kun arjen asiat ovat vyöryneet yön pimeinä tunteina erityisen voimalla mieleen. Välillä tuntuu, että tunnollisuus ja kiltteys on kirous. Vaikka olen yrittänyt vuosien varrella kääntää niitä vahvuudeksi ja useassa asiassa aidosti uskonkin, että ovat sitä, arvostanhan niitä ominaisuuksia erityisen paljon muissakin, mutta silti toisinaan ne ovat myös taakka. Asioihin suhtautuu vakavasti ja haluaa hoitaa kaiken hyvin ja oikein, mutta kun kaikki ei ole aina ihan omissa käsissä tai muut ihmiset arvota samoja ominaisuuksia, voi herkästi kokea arjen uupumista tai stressaantuu herkemmin. Niinpä somekin on ollut vähän hiljaisempi, olen unohtunut omaan mieleeni.

Toinen syy on arkisempi, talvi. Lumi tuli ja samalla lämpöasteet laskivat, ja kuten kaikki ehkä jo tietävät, tammikuu, pakkaset ja lumi eivät todellakaan ole minun juttujani. Kuten olen monesti todennut, monelle marraskuu on se hankalin kuu, on se ikävä itsellekin, mutta kyllä tammikuu vie voiton. Ollaan vasta kuun alkupuolella, mutta ehkä tämä tänäkin vuonna saadaan kunnialla pakettiin. Katselin pari päivää sitten auringonnousuaikoja viikkojen päähän ja se herätti toiveikkuutta, askel askeleelta mennään kohti valoa. Hitaasti, mutta varmasti.

Tällä viikolla kirosin myös kylmää niin paljon, että viimein tänään sain ylipuhuttua miehen avuksi ja auttamaan varaston läpikäynnissä. Tyhjäsimme varastoa laatikko kerrallaan ja kurkkasimme jokaiseen muuttolaatikkoon etsien talvivaatteitani. Kuinka ollakaan, ne talvitakit löytyivät todella ihan vihoviimeisestä laatikosta. Perimmäisen nurkan alimmaisesta. Mitä oikein ajattelin sijoittaessani päällysvaatelaatikon sinne? No ehkä en ainakaan remontin venymistä näin pitkälle, mutta olisi ollut fiksua varautua, sillä koskaan tiedä. Mutta nyt urakka on tehty ja talvitakit vihdoin käytössä! Samalla löytyi pipo, hanskat ja muutama paksu huivi, miten ihanaa! Ensi viikolla en ehkä enää palele?

Nämä kuvat ovat perjantailta, jolloin kieltämättä oli kuvatessa kylmä. Punoittavista sormista voi päätellä, ettei tammikuun asukuvat ole mikään lempparijuttu, mutta olipa kiva kun Ninaa tavatessa tarjoutui siihen mahdollisuus.