Aikuisiällä joulun tunnelman tavoittaminen on ollut vaikeaa, mutta tänä vuonna se on ollut harppauksen hankalampaa. Sää on harmaa ja sateinen, päivästä ja viikosta toiseen. Ja arki rullaa sitä samaa rataa mitä kaikki kuukaudet tästä taaksepäin. Ei mitään, mikä rikkoisi arjen. Joulusta muistuttaa lähinnä pöydällä seisova puoliksi syöty piparipaketti ja vieressä höyryävä glögi, mutta ei sekään oikein riitä lähettämään joulun tuntua.
Aiempina vuosina olen hakenut sitä fiilistä joulutoreilta ja tunnelmoimalla keskustan jouluvaloja sekä kaupoissa soivia joululauluja. Nyt en ole kierrellyt kauppoja ja hädin tuskin käynyt keskustassakaan. Eikä niitä joulutorejakaan ole, tai ehkä virtuaalisia, mutta ei sellaisia, mihin olisin jaksanut ottaa osaa. Aiempina vuosina joululounaskin on nautittu ravintolassa, mutta tänä vuonna sekin muuttuu kotijouluksi ja aattoillan taidan majailla miehen asunnolla kun omakaan ei ole vielä valmis. Vielä marraskuussa haaveilin joulusta Hakaniemessä omassa kodissa, mutta hyvin nopeasti huomasin, etteivät viikot vain riitä ja valmista ei tule riittävän ajoissa. Se on harmi. Uskon, että näissä olosuhteissa olisin nauttinut kaikista eniten joulusta juuri siellä, mutta tällä mennään mitä on. Ja tänä vuonna joulu taitaa olla vähän erilainen suurimmalle osalle, se ikään kuin on osa näitä aikoja.
Koska pikkujoulujakaan ei ole ollut, ei ole päässyt poikkeamaan arkipukeutumisesta ja maalintahrimista sukkahousuista (ja noh, vähän kaikesta). Viime viikolla kuitenkin katselin viime talven juhlamekkoa ja mietin, että miksei laittaisi sitä päälle ihan arkipäivänä. Niin, miksikäs ei? Nyt kai sitä juhlavuutta voi yrittää ladata ihan hyvin arkisiin hetkiin, kuten vaikka lounaaseen lähikahvilassa. Eikä tuntunut yhtään hupsulle, ei mekko kuitenkaan ole liian juhlava, vaikka vähän enemmän kimmeltääkin.
Mekko: Reserved, saatu blogin kautta / Laukku: Rebecca Minkoff / Nilkkurit: Jonak
Kuvat: Nina, Tunnetila
