Kuten joskus mainitsin, maanantaini ovat vähän arpapeliä, joskus olen todella aikaansaava ja toisinaan taas superlaiska – harvoin mitään siitä väliltä. Tänään, ihme kyllä, olen ollut ensimmäistä. Isona tekijänä varmasti se, että aamulla listatessani kodin myymälöitä ensi viikon Tallinnan reissuun, sain tiedon, että lähdenkin poikkeamaan Tallinnassa huomennakin päiväreissun puitteissa. Niinpä tänään on pitänyt hoitaa asioita parin päivän edestä, ja töiden lomassa olen naputellut eteenpäin remonttilupahakemusta, eksynyt rautakauppojen sivuille tutkimaan eri materiaaleja, katsellut sivusilmällä kodinetsintäohjelmaa ja selannut Torin tarjontaa. Sekä kaikkea sälää siinä sivussa.
Huomaan, että mitä tahansa nyt teen, takaraivossa raksuttaa vielä ratkaisemattomat kodin valinnat ja vaiheet. Mies on jo moneen otteeseen todennut, että olen perehtynyt asunto- ja remppa-asioihin niin paljon paremmin kuin hän ikinä olisi jaksanut, enkä voi kieltää maanista perehtymismoodiani. Koen tärkeäksi ymmärtää kulloinkin läpikäytyjä asioita, eli tässä tapauksessa remonttia, ja haluan olla kartalla prosesseista sekä vaihtoehdoista. Tieto tuo itselle rauhaa, mutta koen selvitystyön tärkeäksi myös rahankäytön optimoinnin kannalta. Lisäksi se takaa sitä, etten ole ihan vain muiden osaamisen armoilla. Siksi kai on vaikea pysytellä erossa kaikenlaisista googlailuista ja vaihtoehtojen selaamisista.
Mutta niin, Tallinna, ilmoittauduin myöhässä (viime viikolla saattoi olla vähän kaikkea muuta mielessä, heh) pr-matkalle Tallinnaan ja peruutuspaikka selvisi vasta tänään, niinpä huomenna luvassa mm. Noblessnerin alueeseen tutustumista. Ensi viikolla on tarkoitus viettää omatoimisesti miehen kanssa Tallinnassa pari yötä ja sinä aikana sekä vähän lomailla, että hankkia koti-inspistä (ja mistäs sen tietää, vaikka jotain tarttuisi matkaankin).
T-paita: Help Refugees / Hame: Saint Tropez / Laukku: Coccinelle / Sandaalit: Moheda
