Asioita, joita en osannut odottaa ensiasunnon ostoprojektiin lähtiessä: jännitettävien asioiden määrä. Asunnon etsintä ja osto on ollut tunneskaalaltaan paljon laajempaa, kuin osasin kuvitella. Oikeastaan alussa suhtauduin asiaan melko pragmaattisesti, joskin positiivisella sävyllä ja innokkaana. Mutta prosessihan on ollut täynnä jännitettäviä asioita ja epävarmuutta! Lähtien aina ostoaikeista jatkuen ohi sen, kun avaimet on jo kädessä. Ensin on etsinnän haasteet, ostoajatusten punnitseminen, tarjouskaupan ja tavallisen tarjouksen teon jännitys ja onnistamisen odotus. Sitten jännittynyt olo toteutuvasta kaupasta, odotus ja pohdinnat siitä, mitä tulikaan ostettua ja mitä talon kerrosten alta paljastuu, kuinka kalliiksi mahdollinen remontti tulee. Kun avaimet on kädessä, on vielä inhottava lunastusaika. Ei kaikilla, mutta joillakin, kuten minulla.
Kuten Instagramissa jo kerroin, isännöitsijän kanssa puhuminen ei auttanut jännitykseen. Taloyhtiöstä on juuri lunastettu asunto eikä se muutenkaan ole siellä tavatonta, asuntosijoittajia on sen verran paljon ja usein lunastaja onkin joku heistä. Olin vähän toiveikkaana ajatellut, että korona-aika saisi heidät odottavalle kannalle, mutta tuo äskeinen lunastustapaus osoittaa, että jotkut ovat ajasta huolimatta valmiita asunto-ostokseen lähes lennosta ja haluavat haalia itselleen saman taloyhtiön asuinneliöitä. Eikä tämä tietenkään ole auttanut oloani, oikeasti jännitän ihan kamalasti.
Tiedän, etten ole laittanut rahaa kiinni asuntoon. Tuolla se seisoo edelleen tyhjillään ja kaikki sitoumukset on jätetty aikaan, kun asia varmistuu. Mutta olen ymmärtänyt, että ei kyse ole vain rahasta. Olen tehnyt todella ison henkisen työn asunnon kanssa. Olen tutustunut siihen ja päivä päivältä kasvattanut ihastusta. Olen odottanut sinne pääsyä, käynyt kävelemässä kulmilla ja koko ajan tuntenut varmemmin ja voimakkaammin, että tämä tuntuu hyvältä ja oikealta, juuri tämän haluan kodiksi. Lunastuksessa pahimmalta tuntuukin ajatus, että joutuisin luopumaan jostain, johon olen alkanut kiintymään ja palaisin näppejä nuollen lähtöpisteeseen. Etsimään, tarjoamaan, ihastumaan ja jännittämään.
Ei sillä, tiedän toki, ettei se olisi maailmanloppu. Asunnot eivät kaupungista lopu, meressä riittää kaloja ja niin edelleen. Mutta koko sen prosessin käyminen uudelleen tuntuu tarpeettoman uuvuttavalta ja jopa julmalta. Siksi siis jännitän, eikä jännitys ole mitenkään aiheeton. Riski on aidosti olemassa.
Olin toiveikas siinä, että lunastusaika olisi päättynyt juhannuksena, mutta näköjään se lasketaan laveammalla kädellä, ja onkin vasta sitä seuraava maanantai. Eli vielä 11 pitkää päivää. Toivokaa kanssani parasta! ♡
Mekko: Even&Odd / Tennarit: UGG / Aurinkolasit. Bikbok, saatu blogin kautta
