Jotain, mitä en aikaisimmilla Bratislavan reissuilla ollut tullut tehneeksi, oli nousu UFO-sillan korkeaan torniin ja kaupungin tähyily sen joka ilmansuuntaan avautuvalta näköalatasanteelta. UFO on nimensä mukaisesti ylhäällä betonisten pilareiden päässä nojaava lautanen, joka on osa uutta siltaa, tai UFO-siltaa.
Silta on maailman seitsemänneksi suurin roikkuva kaapelisilta, ja sen vanhastakaupungista katsottuna vastakkaisella puolella kohoaa maamerkiksi muodostunut 85-metrinen torni. Silta lepää Tonavan yllä ja erottaa vanhankaupungin Petržalka-nimisestä kaupunginosasta.
Tuona harmaana lauantai-iltana kulunut 60- ja 70-lukujen taitteessa rakennettu väritön betonisilta sulautui osaksi tihkusateista maisemaa, ja sen näköalatorni seisoi yksinäisen näköisenä hämärtyvässä maisemassa. Päästäkseen UFOn luokse on käveltävä sillan sivussa, hieman autotien alapuolella kulkevaa jalkakäytävää joen toisella puolelle. Silta huojui autojen kiitäessä yli ja kosteuden kuvioima betoni sai muistelemaan uutisoituja siltaonnettomuuksia. Kiihdytin askeleita, sillä natiseva ja huojuva jalkakäytävä ei juuri herättänyt intoa pysähtyä katselemaan maisemia kesken matkan. Mutta pahin oli vasta edessä, nimittäin nousu pienessä hississä ylös kupoliin.
Ylhäällä sijaitsevastaUFO watch.taste.groove. -ravintolasta pöydän varanneille sisäänpääsy on maksuton, mutta muille alhaalla ennen hissiin nousua on ostettava pääsylippu (hinta 8,90€). Sitten umpinaiseen pieneen hissiin ja ikuisuudelta tuntuva matka ylös ravintolakerrokseen (oikeasti vain 45 sekuntia), josta kerroksen portaita kapuamalla pääsee avoimelle näköalatasanteelle. Tarkoitus oli ehtiä näköalatasanteelle vielä valoisaan aikaan, mutta matka vei suunniteltua kauemmin ja ehdimme perille juuri kun hämärä ahmi maisemaa pala palalta sisäänsä.
Näköalaterassilta aukeaa huikea näkymä joen molemmin puolin ja maisema avautuu pitkälle. Ylhäältä käsin kaupunki tuntuu suuremmalta kuin Bratislavan kotoisia katuja kävellessä. Pimeän laskeuduttua voi tavoittaa valomeressä jopa suurkaupungin tunnun, jota ei onnistu kohtaamaan vanhankapungin kortteleita kolutessa.
Huipulla tuuli tempoi hiuksia, mutta näkymä oli niin valloittava, etten osannut ajatella olevani hieman huojuvan betonitornin huipulla. Mies sen sijaan loi vain silmäyksen ennen kuin korkeanpaikan kammo ajoi alas katettuun ravintolaan. Itselle ahdas hissimatka oli se pahin osuus, mutta avara näköala ei kipristänyt vatsanpohjassa. Sen sijaan mietin, miten ihmeessä en ollut tullut käyneeksi täällä aiemmin, vaikka UFOon pääsee nopeasti vanhankaupungin laidalta kävellen ja näkymä ylhäältä antaa ihan uuden perspektiivin Bratislavaan.
Näköalatasanteen alla sijaitsee ravintola, josta avautuu upeat näkymät linnoituksen suuntaan. Vieressä on pikkuinen baari, johon on mukava istahtaa lasilliselle.
Tuona helmikuun ensimmäisenä lauantaina sekä baarissa että ravintolassa oli mukavasti tilaa, joten nappasimme lennosta pienen ikkunan ääreen sijoitetun pöydän jokinäkymällä. Ravintolan sisustuksessa on 90-luvun futuristista henkeä, mutta palvelu täällä (kuten kaikkialla Bratislavan vierailun aikana) oli miellyttävän lämmintä ja lukuisat kynttilät toivat tunnelmaa maiseman muututtua tummaksi.
Käytin tilaisuuden hyväksi ja nautin paikallista viiniä. Edullisempaa kuin näin turistimaisessa paikassa voisi odottaa, mutta juuri niin hyvää kuin toivoinkin. Kaiken kaikkiaan koko UFO-vierailu oli Bratislavan vierailumme parasta antia.
