Tänä vuonna olen kohdannut aiempia vuosia vähemmän kyselyitä joulusta, ehkä se johtuu yrittäjäksi jäämisestä. Uudessa arjessa on vähemmän tiiviitä arkikohtaamisia ja yhteisöjä, joissa joulu luontevasti nousisi puheenaiheeksi. Joka tapauksessa huomasin vasta jälkeenpäin, että otin huomaamatta opiksi viime vuodesta. Kun viime joulun alla sain kyselyitä joulustani ja sanoin viettäväni sen osin yksin, ihmiset tuntuivat olevan pahoillaan puolestani. Tänä vuonna huomasin lisääväni lauseen jatkoksi automaattisesti, ettei asia haittaa. Itse asiassa näin on olosuhteet huomioiden juuri hyvä.

Satuin pari päivää sitten lukemaan Ylen artikkelin eroperheen lapsen kantamasta jouluhuolesta ja syyllisyydestä. Siitä, kuinka joulua oikeastaan juhlii muiden mieliksi. Pystyin hyvin samaistumaan tunteeseen. En tasapainoile tänä päivänä kahden perheen välillä, mutta koska ero on hajauttanut ihmiset, on omalla läsnäololla kriittinen merkitys. Korvaavaa seuraa ei varsinaisesti ole. Niinpä olen vuosia viettänyt joulua muiden toiveiden mukaan ja yrittäen pitää huolta siitä, että läheiset olisivat tyytyväisiä. Itse lähtisin mieluiten maasta, ja olenkin niin muutaman kerran tehnyt. Yhtä aikaa nauttinut joulupaosta sekä kantanut tuskastuttavaa syyllisyyttä, etenkin kuultuani vielä paljon myöhemmin puolihuolimattomia mainintoja siitä joulusta, jona en ollut paikalla. Se ei ollut oikein joulu muillekaan, kuulemma. Niinpä olen yrittänyt etsiä kompromissia, kuinka voisin kohdata joulun niin, että se ei olisi vain stressaava velvollisuuksien vyyhti ja ikään kuin taantuma menneisiin kipeisiin muistoihin, mutta kuitenkin huomioisi läheiset.

Aloitin karsimalla lahjoista ja valmisteluista. Hankin vain muutaman lahjan jos sellaisen keksin, jos en keksi, en ota siitä pakkopainetta. Kotona en tee mitään, mitä ei huvita. Niinpä tänä vuonna ei ole yhtään joulukoristetta, paitsi blogin kautta jostain goodiebagista löytynyt paristokäyttöinen valovana ja Ilonan Torpan Tyttö -puodistaan lähettämä pieni kaunis jouluyllätys. Sitten aloin sanomaan ääneen sitä, etten oikeastaan tänä vuonna haluaisi toistaa samaa kaavaa kuin aina ennenkin, se ei tunnu hyvälle.

Koska haluan kuitenkin vastata läheisten tarpeisiin, en lähde pois vaan olen paikalla, mutta viime vuonna siirsimme joulun ulos. Kävimme ihan vain joululounaalla raintolassa ja sitten suuntasin kotiin viettämään jouluiltaa itsekseni. Tänä vuonna teemme saman, tosin lounaan sijaan luvassa on päivällinen. Joka tapauksessa konsepti on sopiva kompromissi, vaikka herkästi pieni syyllisyys hiipiikin mieleen, etten tarjoa läsnäolollisesti enempää ja kieltäydyn illanvietosta ja joulupäivästä ihan vain, koska niin on itselle parempi. Yritän muistuttaa syyllisyyteen taipuvaa mieltäni siitä, että joulu on myös minun ja jonkinlainen puolitie on parempi kuin joulu monina vuosina. Jouluateria ulkona on myös hyvä siksi, että se on ikään kuin puolueeton maaperä ja pitää huomion hyvin nykyhetkessä, ei siis yhtä helposti tapahdu sellaista vaipumista menneisiin.

Niinpä nyt vietän rauhallisen aamupäivän kotona, juon kahvia ja ehkä käyn kävelyllä. Tai sitten en, jos en jaksa. Lepään ja olen kuin olisi tavallinen viikonloppuvapaa. Sitten iltapäivällä astun valmiiseen pöytään ja teen herkuttelun helpoksi.

Toivottavasti teillä kaikilla on ihana joulu, sellainen kuin toivotte ja millaisesta nautitte!

Joutsalaiset kynttilät ja kortit löydät Torpan Tytön verkkokaupasta.

Katso myös nämä