Tänään on ollut jo hieman helpompi päivä kuin eilen, vaikka edelleen väsyttääkin valtavasti. Mutta huomenna täydellä teholla jo takaisin töiden parissa, joten eiköhän viimeistään sitten matkamelankolian rippeet karise kehosta. Tosin nyt en vielä ymmärrä, miten sitä taas tottuu kylmään ja pimeään. Olen tänään ollut ihan hämilläni hämärän nopeasta tulemisesta, vaikka kuulemma tämä viikonloppu on ollut erityisen valoisa. Lisäksi viileä tuntuu vaikealta, tai ehkä pikemminkin viileään pukeutuminen. On niin paljon helpompaa kun vaatteita ei varsinaisesti tarvitse ajatella lämmikkeenä vaan pikemminkin fiiliksen mukaan. Ei toki jatkuva kuumassa hikoilukaan ole herkkua, mutta noh, olen silti enemmän lämpimän kuin kylmän puolella.
On kotiinpaluussa toki hyviäkin arkisia aspekteja. Miten ihanalle lämmin ja hyvä suihku tuntuukaan! Tai kasvonaamio kahden viikon jälkeen, kauttaaltaan kuoritusta ihosta puhumattakaan. Lisäksi hiukseni eivät yhtään tykänneet Tansanian säästä (ja vedestä), safariaika vielä meni, mutta Sansibarin kuuman kostea oli niille viimeinen niitti. Hiukset tuntuivat jatkuvasti vähän likaisille ja erittäin takkuisille. Näinä kahtena päivänä olenkin kärsivällisesti yrittänyt availla kertyneitä takkukasoja ja nauttinut puhtaasta, ilmavasta ja soljuvasta tunteesta hiuksista. Kosteassa ilmanalassa tuskin säilyisin pitkähiuksisena pitkään! Ei Suomen talvikaan ole helpoin hiuksilleni, mutta sentään siedettävä. Kaikkein paras tosin olisi kuiva ja lämmin, sellainen kuin vaikka Tunisian keväässä oli, mutta noh, tällä mennään.
Kunhan saan pyykkikuorman pestyä on viimein aika pakata viimeisetkin kesävaatteet varastoon, mutta kuinka ihanaa olikaan hyppäys kesäsäihin vielä näin vuoden viimeisillä viikoilla! Tämä huoleton asu on Sansibarin viimeisiltä päiviltä.
Mekko + Korikassi: & Other Stories / Sandaalit: Cupcakes & Cashmere
