Puut kellastuvat ja aamulla ulos lähtiessä ei tiedä onko välikausitakki tarpeeksi vai pitäisikö olla jo vielä enemmän. Kaikki ympärillä valmistautuvat talvikauteen. Itse sen sijaan kaivan kaapista kesämekkoja ja vain valikoiden siirrän niitä varastoon. Testailen sandaaleja ja PR-toimiston hyllyltä valitsen matkaan aurinkovoiteita. Olen unohtanut kokonaan hakea varastosta syyskenkälaatikon ja paksummat asusteet, kuten lämpöiset huivit ja käsineet.
Se johtuu siitä, että ensi kuussa suuntaan pariksi viikoksi lämpöön, Tansaniaan. Ja sitä ajatellessa unohtaa koko syksyn, vaikka joka päivä siihen kauteen liikkeelle lähtiessä astuukin. Olen alkanut viime vuosina juuri marraskuussa toivoa, että saisin annoksen lämpöä ja valoenergiaa, nyt se toteutuu ja huomaan asian vaikuttavan mielialaan jo nyt. Tosin kahdella tapaa. Toinen on stressi, näin yrittäjänä kahden viikon poissaolo ja kaikki kulut ovat nopealla aikataululla melko raskas taakka kannettavaksi, joten olen haalinut itselleni paljon töitä, joista koituu sitten taas stressiä. Lisäksi mietityttää, miten poissaolo vaikuttaa työtilanteeseen matkan jälkeen.
Toinen puoli on energia, jaksaa kummasti paljon paremmin kun on mitä odottaa. Tekemiselle on syy, ja jokainen työ vaikuttaa matkakassaan. Yhtä aikaa olen siis aikaansaava ja innostunut.
Niin, Tansaniaan. Ensin Arushaan Kilimanjaron kupeeseen, sieltä viikon safari ja loppuaika Sansibarin hiekkarannoilla. Matka on juuri sellainen, minkä haluankin kokea, mutta on myönnettävä, etten normaaleissa olosuhteissa olisi varannut matkaa näin alkutaipaleelle yrittäjyyttä kun arki ja asiakkuudet vielä hakevat paikkaansa. Siihen siis väistämättä sisältyy myös riskejä.
Toisaalta taas kun nyt oli näin ainutlaatuinen mahdollisuus lähteä mukaan jo varatulle reissuille (ja olen otettu, että sain kutsun mukaan), olisi tuntunut hullulta olla hyppäämättä matkaan. Lähden siis miehen perheen mukaan ja ensimmäistä kertaa aikuisiällä matkalle, jota en itse ole vähintään ollut mukana järjestämässä ja suunittelemassa. Mikä sekin on kaltaiselleni reissuyksityiskohtien viilaajalle varmasti ihan tervetullut haaste, olla mukana, mutta ei suunnitella. Luvassa siis monella tapaa erilainen reissu, mutta epäilemättä ikimuistoinen, enkä malta odottaa ennen näkemättömiä maisemia ja lämpöä. Olen varma, että edessä on unohtumaton kerran elämässä kokemus!
Paljon on tosin vielä järjestelyjä tehtävänä. On töitä, matkatavaraselvittelyjä (safarille pakatessa täytyy ajatella vähän eri tavoin kuin muilla reissuilla ja muutenkin huomioida kaikessa keveys), viisumien hankintaa, rokotteiden ottoa ja tietenkin sen pohtimista, miten ihmeessä voisin tuona aikana yrittää edes vähän tehdä töitä matkan päältä. Niin, ja sitten on se ihana asia, kesävaatteet ja kevyet sandaalit. Eilen kaivoin laatikosta bikineitä ja ikkunan alla pinossa on potentiaalisia reissukenkiä.
Näitä Castanerin kiilakorkoisia espadrilloja ehdin ihailla useamman kuukauden, mutta nyt tuleva reissu (plus alekausi) antoi sysäyksen tehdä tilauksen My Theresalle. Ja ne ovat juuri niin ihanat kuin kuvittelinkin. Eivät kyllä safarikengät, mutta matkan lopulle just hyvät. Eli ehdottomasti mukaan tulossa!
ACO:n aurinkosuojavoiteet saatu blogin kautta.
