Heti kun kuulin Tallinnaan avautuvasta Fotografiskasta, tiesin, että se on paikka, jonka haluan nähdä. Tilaisuus tuli nopeammin kuin odotin. Tallink kutsui kanssaan nopealla Megastar-laivalla PR-matkalle Tallinnaan, pääkohteena kesäkuussa avautunut Fotografiska.
Olen viime vuosina tehnyt Tallinnaan erittäin onnistuneita ja kiinnostavia reissuja. Neljä vuotta sitten valokuvausmatkan Patarein vankilaan, joka nyt on auennut uudelleen yleisölle siistittynä ja näyttelyllä täydennettynä, sekä Noblessnerin hylättyyn telakkarakennukseen, joka tänä päivänä on purettu ja saanut samaiselle paikalle ihan uutta. Sitten oli syksyinen viikonloppu, joka tarjosi katsauksen uusiin kohteisiin, kuten kiehtovaan Telliskiveen ja Maakrin alueeseen. Viimeisimpänä Pohjois-Viro roadtripin alku ja kesäsateen romantisoima Tallinna.
Nytkin ilmassa oli sateen enne, joka iltapäivällä vasta-avatussa italialaisessa Ristorante Flavoressa lounastaessa purkautui. Maahan iskeytyvät valtavat vesimassat sumensivat maiseman ja piirsivät mosaikkikuvioinnin suuriin ikkunoihin. Mutta sateisessa kaupungissa on jotain kaunista, sellaista viipyilevää tunnelmaa ja tyhjyyttä, joka etenkin suojasta tarkasteltuna voi näyttäytyä hyvinkin esteettisenä. Tällä viikolla vielä mielen hapuillessa raskaissa teemoissa, oli sää oikeastaan juuri oikea. Lisäksi se väritti Tallinnasta kertyneitä kauniita muistoja omiin mielen maisemiin sopivammiksi.
Mutta Tallinna on aina hyvä ja kaunis.
Näyttelyiden helmet
Joka kerta häkellyn siitä, miten Tallinna tarjoilee aina jotain uutta. Ja miten kansainvälinen, trendikäs, rouhea ja monella tapaa kiinnostava se on. Vanhakaupunki on toki vailla vertaa, mutta tänä päivänä kaupunki on niin paljon enemmän ja niin paljon laajemmalti. Fotografiska on vain yksi syy lisää vierailuun, mutta erittäin hyvä sellainen. Sillä yhdellä sanalla kuvattuna, Tallinnan Fotografiska on upea.
Esillä ollut päänäyttely, Jimmy Nelson – Homage to Humanity, on kiistatta upeimpia näyttelyitä, mitä olen nähnyt. Sen lisäksi, että valokuvat olivat häikäisevän hienoja, täydensivät tarinat niistä uniikin kokonaisuuden. Esillepano oli toteutettu kiinnostavasti voimakkaita väriseiniä eri alueissa hyödyntäen. Tämä on niitä näyttelyitä, jotka on koettava omin silmin! Unohduin niin kakkoskerrokseen, että loput oli kahlattava läpi ihan liian nopeasti. Fotografiskassa olisi saanut menemään aikaa paljon enemmän kuin mitä nyt oli, toisaalta onpa hyvä syy palata.
Nyt meneillään olevista näyttelyistä vaikutuksen teki myös Anja Niemen In Character. Viipyilevää tunnelmaa ja ripaus Lana del Reyn maailmasta tuttua roadtrip-henkeä ja auringon haalistamaa estetiikkaa.
Fotografiskan museokauppa ja ravintola
Fotografiska istuu Telliskiven rouheaan miljöön täydellisesti, ylipäätään koko rakennus on näkemisen arvoinen ja kiinnostava. Katutasosta löytyy loft-henkinen kahvila ihastuttavne herkkuvalikoimineen, sekä tietenkin museokauppa. Jos aikaa olisi ollut enemmän, olisin uppoutunut näyttelyjulisteisiin ja ehkä löytänyt kotiinkin jotain, esimerkiksi In Characterin maailmasta. Rakastan museokauppoja, eikä Fotografiskan ollut poikkeus.
Ylimmässä kerroksessa seisova ravintola noudattaa tuttua visuaalista kerrontaa. Seinustaa kiertävältä kattoterassilta aukeaa näkymät Telliskiven alueeseen ja vanhankaupungin huippuihin. Tila on yhtä aikaa moderni ja tunnelmallinen, sopiva niin illalliselle kuin lounaallekin. Avoin keittiö tuo korkeaan tilaan lähestyttävyyttä, mutta alueen muusta tarjonnasta erottaa epäilemättä ensisijaisesti näkymät. Ravintolaan pääsee luonnollisesti ilman museovierailua, mutta jos paikalle päätyy, kannattaa ehdottomasti yhdistää siihen.
Kevyt sade saatteli loppumatkaa. Kiertelin Rottermannin aluetta ja pysähdyin katselemaan uusien rakennusten yksityiskohtia. Pidän siitä, arkkitehtuurin rohkeudesta, joka kuitenkin kunnioittaa ja hyödyntää hyvällä tavalla vanhaa. Fotografiska ja sataman tuntuman kiertely herättivät poltteen suunnata taas pian yön yli matkalle Tallinnaan, ja tunnelmaan viritteli myös oppaana toimineen Henna Mikkisen ihastuttavat rappioromantiikkaa ja boheemeja yksityiskohtia rakastavan täsmävinkit. Kannattaakin kurkata vinkkejä Hennan Sooloiluja-blogista, minä ainakin aion seuraavaa kertaa vasten.
Paluumatkalla istuin korkeaselkeäisessä nojatuolissa ihan keulassa, Megastarin business loungessa ja yritin vielä jaksaa nauttia buffapöydän herkuista. Hiljalleen tummeneva taivas ja hiljaisena edessä aukeava meri saivat mielen levottomaksi. Mietin mennyttä ja tulevaa, kaikkia isoja kysymyksiä ja keskeneräisiä asioita, jotka nyt mielessä myllertävät. Mutta jos jokin oli selkeää, niin se, että palan halusta nähdä lisää. Tallinnaa ja muuta maailmaa. Kotona katselin karttaa ja siirryin ajatuksissa jo pidemmälle. Se ehkä teki hyvää, nukahdin nopeasti ja pitkän päivän jälkeen nukuin hyvin.
Matka oli PR-matka ja sen järjesti Tallink.
Kuva minusta: Business Woman.
