Tämä viikon alku on kyllä ollut yhtä yrittäjyyden alun kuplaa. Joudun kirjaimellisesti pakottamaan itseni illalla (tai pikemminkin yöllä) pois koneen äärestä ja aamulla herätessä ensimmäisenä avaan yrityksen kanavat ja katson, miltä illalla tekemäni viime hetken muutokset aamulla uusin silmin näyttävät ja tuntuvat. Yhtenä hetkenä olen innoissani asioiden edistymisestä ja kiitän itseäni aikaansaavuudesta, toisena hetkenä tuskastuttaa ja kiukuttaa kun osat eivät tunnu löytävän paikkaansa ja jokin palanen kokonaisuudesta tuntuu olevan hukassa. Mutta se kai kuuluu asiaan.
Myöhään eilen illalla sain Facebook-sivun ja Instagram-tilin auki, tosin ne ovat vielä matkansa alussa. Kumpaankin haluan tuoda luonnollisesti ammattialaan, eli sosiaalisen median sisällöntuotantoon ja suunnitteluun liitännäisiä huomioita, mutta myös matkaa yrittäjänä. Olen loputtoman kyllästynyt kliinisiin sometileihin, joten vakaa tavoite on löytää tapa jakaa ja keskustella ei vain onnistumisista, vaan myös haasteista. Haluan ajatella, että erilaisia kokemuksia ja oppeja kartuttanut yrittäjä on myös asiakkaalle parempi kuin omaa paremmuuttaan yksioikoisesti alleviivaavat toimijat. Mutta sen ajatuksen realismi jää nähtäväksi.
Nimi, jolla on tarina
Jotkut tietävät, miksi haluavat isona tai miten nimeävät mahdolliset tulevat lapsensa. Mikä on lempiväri ja ihannetyyli. En minä. Pidän monista asioista ja saatan ihastua hyvinkin erilaisiin juttuihin. Siksi hetkittäin olen tuskaillut pienten valintojen äärellä, sillä mikään ei ole ollut itsestään selvää. En ole tiennyt millaisen nettisivulayoutin haluan, mitkä ovat yritykseni värit tai millaisen logon haluaisin. Toisena päivänä pidän minimalismista, toisena graffiteista. Kolmantena olo on boheemi ja neljäntenä jotain muuta. Niinpä voisin nähdä itseni hyvin monenlaisessa visuaalisessa maailmassa, joten sen yhden pusertaminen ulos on vaatinut lukuisien vaihtoehtojen testaamista.
Sama oli suhteessa nimeen. Se ei ole seissyt pöytälaatikossa valmiina, ja oikeastaan liiketoimintasuunnitelmani oli valmiina ennen nimeä. Nimessä tosin ei ollut paljouden haastetta vaan enemmänkin loksahduksen puutetta. Mikään ei oikein tuntunut minulta. Vierastin ajatusta, että ottaisin vain satunnaisen kauniin nimen tai kivan vieraskielisen sanan, sillä se tuntui jotenkin päälleliimatulta – mikä olisi sen tarina? Lisäksi en halunnut aloittaa toimintaa omalla nimelläni, sillä haluan alusta asti keskittyä rakentamaan ja nostamaan yritystä, en itseäni. Kolmannen haasteen toi se, että aika monta nimeä – tai hyvin lähelle olevaa – on jo rekisteröity tai domainia varattu, enkä halunnut mutkistaa yrityksen löytämistä virtuaalimaailmassa.
Puolen vuoden aikana siis kirjoitin lukuisia sanoja ja sanapareja muistiin. Selaisin nimilistoja ja Pinterestiä ideoiden toivossa, sain vinkkejä läheisiltä ja yritin väännellä ja käännellä asiaa. Lopulta vastaus löytyi lähempää.
Vanha ystäväni kysyi, mikset nimeä yritystä Amaksi. Ama siis tulee nimikirjaimistani, ja se on myös nimi, jolla aloin kutsumaan itseäni heti kun opin puhumaan. Siitä se kasvoi lempinimekseni, joka istui sitkeänä vuosikaudet. En ole välittänyt kertoa asiasta, sillä olen tietoisesti pyristellyt Amasta irti. Kun lähdin muualle lukioon, sain tilaisuuden aloittaa puhtaalta pöydältä monella tapaa ja samalla kuoppasin Aman. Siitä eteenpäin olen ollut Anna-Maria, ilman lempinimiä. Amaksi en ole halunnut tulla kutsutuksi, sillä se liittyy liikaa menneeseen elämään ja ikäviin muistoihin, siihen ihmiseen ja vaiheeseen, josta olen kasvanut kauan sitten ulos. Halusin ikään kuin aloittaa uuden lehden elämässäni, ja tuo lempinimi on liikaa muistuttanut vanhoista vuosista, siksi en halunnut yritystänikään kutsuttavan Amaksi.
AMAI Media
Olin kevään aikana pallotellut asioita ja sanoja, joista pidän. Rakastan Ranskaa ja ranskankieltä. Pidän keväästä ja syntymäkuukauteni on toukokuu, ranskaksi se on erityisen kaunis. Mai. Toisaalta ajattelin, että olisi kiva jos yritysnimen saisi johdettua epäsuorasti nimestäni. Niinpä pyörittelin nimeni kirjaimia ja yritin etsiä sopivaa yhdistelmää. Eräänä päivänä mietin sanoja ääneen ja mies kysyi, miksen antaisi yritykselle nimeä A-Mai, tai AMai. Näin siinä yhdistyy nimikirjaimeni, syntymäkuukauteni (taisipa olla toukokuu myös kun nimi syntyi) ja palanen Ranskaa, jota kannan aina mukanani. Vaikka molemmat voi lausua samoin, en mieltynyt visuaalisesti kumpaankaan muotoon. Mutta Amai jäi elämään puheisiin, ja kirjoitusasuksi muotoutui visuaalisempi AMAI. Nimenä se ei vielä ulkopuoliselle kerro paljoa, siksi liitin viralliseen nimeen oheen median, AMAI Media. Lopulta kaikki kävi nopeasti, työnimi päätyi rekisteröintilomakkeisiin ja sitä kautta yritysrekisteriin.
Kun googlasin sanaa varmistaen, ettei sillä löydy ikäviä yhteyksiä tai arvaamatonta käännöstä, huomasin sanan matkaavan Japaniin. Ja onhan totta, että sanana siinä on japanilainen kaiku, jota en aiemmin ollut nähnyt. Käännöksissä luki: sweet, sugary, soft. Ei huono.
Näin mielessä menneeseen jämähtänyt Ama sai uuden elämän AMAIna, ja vaikka valinta lopulta tapahtui nopeasti, nimi tuntuu nyt hyvinkin omalta!
Nettisivu aukeaa ensi viikolla, mutta onpa ihanaa jos innostut jo seuraamaan somessa:
Instagram: @amai_media / Facebook: @amaimedia
Kuvat: Camilla Bloom
