Jos tarkkoja ollaan, tänään olisi pitänyt olla lomapäivä, eikä suinkaan lähemmäs kuutta venähtänyt työpäivä. Mutta toisaalta, kaatosadetta katsellessa totesin, että ihan hyvin sen päivän voi viettää näinkin, tuleepahan hoidettua asioita, jotka kuitenkin pyörivät mielessä.
Sitä paitsi, eilen oli ihana lomapäivä, ihan sellainen kesäidylli. Oli kamerakin mukana ja kaikki, mutta jossain välissä päivää ajattelin, että nyt tarvitsen enemmän aikaa ilman. Kävelimme miehen kanssa Bodomijärven reunaa pitkin ja söimme jäätelöä Oittaalla rannan tuntumassa. Aurinko sai reppua kannattelevan selän kosteaksi ja hiekkatien varrella avautuvat niittykukkapellot kuljettivat mielessä paljon Espoota kauemmas. Kerran tunnissa kulkeva bussi lennätti kuuman ilmavirran ohi kurvatessaan. Pysähdyimme katselemaan aitauksessaan käyskenteleviä hevosia, tienvarteen kasvanutta päivänkakkaramerta sekä vanhoja tammia, joista yhden valtava runko muistutti matkoilla nähtyjä satukirjamaisia puita.
Perillä pikkuinen puumökki tarjosi saman tuoksumaailman kuin lapsuuden kesien leikkimökki. Ikkunalaudalle kuollut hyönteinen ja kellastuneet kuvat seinällä veivät aikamatkalle. Istuimme tuvassa ja pelasimme hyllyltä löytynyttä kulunutta lautapeliä ja selailin käteen sohvan viereltä sattunutta korvamerkkien koristamaa kirjaa. Mietin samaa kuin toisinaan kirjastonkirjoja lukiessa, kenen käsissä ne ovat olleet, millaisia ajatuksia herättäneet ja miksi juuri jokin kohta on alleviivattu tai sivu merkitty.
Kävelimme metsässä ja katselimme paikkoja, jotka kuulemma joskus olivat olleet vähän vähemmän luonnon valloittamia. Ympärillä puut huojuivat hiljaa tuulessa ja katselin nurmikolle kannetusta pihatuolista kesäpilvien liikkeittä sinisellä taivaalla. Lukuisat lähes sähkönsiniset sudenkorennot pörräsivät läheisissä pensaissa ja aurinko sai niiden pinnan hohtamaan metallisina. Järvellä tuntunut tuuli oli puiden suojaamalla pihalla vain kaukainen suhina, muuten ympäröi sellainen luonnonhiljaisuus, jonka voi löytää kesäpellolla kävellessä tai mökin kuistilla istuessa.
Luin lehteä huhtikuulta. Sellaista, jota en yksinkertaisesti ole ehtinyt näinä kaikkina viikkoina ja kuukausina sen saapumisen jälkeen edes avata. Lämpö tuntui ihanalta iholla ja jossain vaiheessa niiden iltapäivän tuntien aikana lehti luisui syliin ja nukahdin raidallisella pehmusteella verhoiltuun muovituoliin. Sellaista kai mökkielämä parhaimmillaan on.
Oikeastaan en ole sen tyylinen. Kaipaan tekemistä mökeilläkin, jos niille edes jaksan lähteä. Mutta nyt itsestä kuoriutui ihan toinen ihminen. Se ihminen olisi voinut jäädä siihen tilaan, jossa arki tuntui kaukaiselle ja uni tuli vaivatta. Sellaiselle taitaa olla tällä hetkellä tarvetta.
Idylliä rikkoi ainoastaan se, että jossain kaiken pysähtyneen ajan keskellä jouduin kännykän kautta pysytellä ajan tasalla tulevien nettisivujen asennuksen etenemisestä ja yrittää olla ajattelematta sitä, että parin päivän loma jäikin vain yhteen. Mutta siinä hetkessä ne tuntuivat silti pieniltä vaivoilta, kuten myös maksimaalisiksi pahkuroiksi kohonneet hyttysen puremat, joita sain ympäri kehoani kannettavaksi päivän aikana.
Hame: Minimum / Korilaukku: Mango / Toppi: KappAhl, saatu blogin kautta / Sandaalit: Moheda
