Syön paljon smoothieita, niin arki-iltaisin kevyeen nälkään kuin silloin tällöin viikonloppuisin osana runsaampaa aamupalaa. Tavallisesti kasaan smoothiet vähän siitä, mitä milloinkin sattuu kaapista löytymään yhdistellen joukkoon erilaisia jauheita, mutta on yksi tyypillinen smoothiedenkin ainesosa, jota en ole pystynyt sietämään: kookos.
Olen aina vihannut kookosta kaikessa muodossa, ja maku on ollut sellainen, joka on puskenut pienissäkin määrin läpi pilaten ihan minkä tahansa. Se on vähän harmittanut, sillä etenkin CocoVilla töissä ollessa ymmärsin, miten mainio raaka-aine kookosöljy oikeastaan olisi ja innostuttuani smoothieista huomasin, että kookosmaidot ja -vedet olisivat oikeastaan todella loisto kokonaisuuden nesteyttäjä. Mutta minkäs teit, maku inhotti. Oikeastaan jo pelkkä hajukin.
Mutta sama on ollut aikoinaan monen muunkin asian kanssa.
Olen ollut hyvin, hyvin nirso lapsi ja nuori. Oikeastaan on suorastaan ihme, että olen kasvanut kokonaiseksi, niin vaikeasti ruokittava olen ollut. Olen vihannut varmaan kaikkia kasviksia paprikaa lukuun ottamatta, puhumattakaan ruokalajeista. Inhosin kastikkeita, mausteita, asioiden sekoittamista keskenään lautasella, salaattia. You name it. Äiti parka.
Asia alkoi kuitenkin muuttua täysi-ikäisyyden kynnyksellä, muutoksen käynnistäjä oli kiinnostus omaan hyvin vointiin. Aloin ymmärtää, mikä merkitys eri ravintoaineille on ja mitä kroppa tarvitsee toimiakseen. Tajusin, että ruokavalioni oli ihan yksipuolinen ja ylipäätään oli hankalaa syödä missään muualla kuin kotona kun inhokkieni lista oli loputon. En halunnut olla hankala ihminen enkä halunnut riskeerata kehoani erilaisilla puutostiloilla. Mitä enemmän olen oppinut ravinnosta, sitä kovemmin olen halunnut tarjota keholleni hyvää ja monipuolista polttoainetta.
Niinpä sittemmin olen opetellut todella monen asian syömisen. Esimerkiksi viimeisen kymmenen vuoden aikana olen opetellut syömään mangoa, avokadoa, tomaattia, ananasta (purkkiananas ei mene vieläkään), puolukkaa, kukkakaalia sekä cantaloupe- ja hunajamelonia. Näin muutamia mainitakseni. Eli en todellakaan liioittele sanoessani, että lähtötilanne on ollut todella ravinneköyhä. Siksi olenkin onnellinen, että tänä päivänä päivittäinen ravintoni koostuu monipuolisesti eri värisistä ja ravinnetiheistä kasvisruoista, marjoista ja siemenistä. Kasvisruokailijaksi siirtyminen on monipuolistanut syömistäni entisestään ja tänä päivänä pidän jo valtavan monista ruoista ja raaka-aineista, ja loppuja suurin piirtein sentään siedän.
On kuitenkin ollut joitain ultimaattisen pahoja. Niitä ovat esimerkiksi kurkku, vesimeloni ja kookos. Kaksi ensimmäistä puistattaa edelleen ja saa nähdä, olenko ikinä kykenevä syömään niitä, mutta kookoksen suhteen on alkanut tapahtumaan kauan odotettua muutosta. Ei muutos toki ole tullut itsestään. Olen päättänyt opetella pitämään kookoksesta. Saman olen aiemmin mainittujenkin kanssa, olen pala palalta totuttanut itseäni aiemmin epämiellyttäviin makuihin, kunnes lopulta olen rakastunut – tai edes tottunut. Nyt esimerkiksi ananas ja avokado ovat suurta herkkuani!
Matkalla mieltymään kookokseen
Kookokseen tietoisen totuttelun aloitin oikeastaan jo viime syksynä. Ensin siedätin itseäni myslillä, jossa oli kokooslastuja. Sitten aloin laittamaan hyvin pienen nokareen kookosöljyä smoothieen, kasvatten määrää hiljalleen. Tänä keväänä uskalsin vihdoin ostaa elämäni ensimmäisen kookosmaidon, ja sittemmin olen ostanut niitä jo muutamia, kookoskerman mukaan lukien. On ollut ilo huomata pikkuhiljaista muutosta. Jos maku ällötti ennen, nyt jo siedän sitä. Pystyn jo syömään smoothien, jossa on kookoksen vivahde. En vielä erityisesti pidä siitä, mutta sama prosessi on ollut esimerkiksi tomaatinkin kanssa, jota nykyään syön jo viikoittain ja kirsikkatomaatteihin olen jopa mieltynyt.
Onkin hauskaa, että näin vuosi CocoVilta lähdettyä on brändin hittituote kookosöljy vihdoin löytänyt tiensä omaankin kaappiin. Tai noh, onhan se ollut kaapissa, mutta ulkoisessa käytössä, nyt vihdoin sisäisesti nautittuna!
Vastauksena siis otsikon kysymykseen, uskon vahvasti, että voi! Miksei voisi. Voi muitakin taitoja ja ominaisuuksia opetella alusta ja kehittää, joten miksei makumaailmaansakin voisi muuttaa. Niinpä ensi talvena aion syödä jo ihan sujuvasti kookoksen makuisia juttuja, kuten vaikka monia raakakakkuja!
