Viime viikonloppu oli hyvä muistutus siitä, mitä useammankin kerran blogissa olen peräänkuuluttanut: irtiottoon arjesta riittää pienikin maisemanvaihdos. Viime viikonlopun vietin Hämeenlinnassa, eli vaivaisen tunnin junamatkan päässä kotoa, mutta se jo riitti aikaansaamaan tunteen, kuin olisi ollut pienellä lomalla. Arki tuntui kaukaiselle ja työstressi etäiselle. Teki todella hyvää, vaikka aika lensikin ihan liian nopeasti ja matkaa olisi voinut vielä jatkaa. Mutta toisaalta, jäipähän nähtävää ja tehtävää seuraavaankin kertaan.
Eikä pahitteeksi ollut sekään, että sää oli aivan ihana. Liukas, mutta valloittavan aurinkoinen. Ensimmäistä kertaa tänä talvena tuntui ihan kunnolla keväiselle ja elättelen toivetta, että lumikaaokset olisivat jo takana. Mutta saa nähdä.
Aurinko teki hyvää, samoin kuin ystävien näkeminen ja muutenkin kaikenlainen pieni ja kiireetön puuhailu. Hyvää ruokaa (pizzaa, sushia ja nepalilaista), sunnuntaiaamun kakkubuffet Turengin vanhalla asemalla, Hämeenlinnan kaupunginmuseo ja katsaus kaupungin historiaan. Alpakoiden ihmettely Aulangolla, näkötornille kapuaminen ja sorsien kevätuinnin seuraaminen. Linnan alueen tutkailu ja lätkää Ritari-Areenalla. Lisäksi poikkesimme miehen kanssa Nooran Viinibaarissa, joka oli tuttu muutaman vuoden takaa, mutta olin jo ehtinyt unohtaa, kuinka kiva paikka onkaan kyseessä. Loppuiltapäivän valossa kauteen sopiva tumma talvispritz maistui niin herkulliselle, että jos aikaa olisi ollut enemmän, olisimme ehdottomasti tilanneet toiset.
Ihanaa oli myös se, että pitkästä aikaa ei tarvinnut kulkea paksuissa vaatekerroksissa vaan vähemmänkin riitti. Molempien päivien asussa toistui viininpunaisen ja tummansinisen liitto, joskin vähän eri tavoin. Kyseinen väripari on ihan lemppareita ja sellainen takuutoimivat. Kesällä värejä raikastaa valkoinen, talvella toimivat ihan kaksinkin.
Neule ja kaulakoru: & Other Stories / Takki: Esprit / Laukku: Marc by Marc Jacobs / Nillkurit: Clarks / Hame: Lindex / Huivi: A+more
