Ei suuruudeltaan työpaikan vaihtoon verrattava muutos, mutta muutos kuitenkin oli kuntosaliketjun vaihtaminen tänä syksynä. Olen ollut ihan teini-iästä lähtien Motivuksen asiakas. Muistan lukiopäivän päätyttyä suunnanneeni Stockan kuudenteen kerroksen jumppiin ja vaikka suhde välillä hiljeni, kesti se silti vuodesta toiseen ja niin Motivuksen salit kuin tunnit tulivat enemmän kuin tutuiksi.
Uuden rytmin pitkän hiljaiselon jälkeen löysin joskus vuosi sitten. Sain liikunnan palautettua säännölliseksi osaksi arkea ja rytmi jatkui hyvänä läpi talven. Sitten tuli toukokuu ja sairastuin. Sairastelu, leikkaus ja niitä seurannut kesä loma, jumppakortin päättyminen ja reissut. Kaikki se yhdessä sai aikaan pitkälle päälle kolmen kuukauden tauon.
Olisin toki käynyt kesälläkin, mutta jumppakortin kuluttua loppuun ja toisen tutuista saleista poistuessa ymmärsin, ettei tarjonta ehkä kuitenkaan tule tarjoamaan parhaita mahdollisuuksia uuteen arkeen. Niinpä himmailin ja yritin keksiä mitä tehdä, ostaako vielä aikaa vai vaihtaako kerrasta.
Kesän lopussa liikkumattomuus alkoi tuntua. Oma olo oli kesäelon jälkeen ärsyttävän turvonnut ja kaipasin freesiä olo. Töiden alun väsymys tympäisi ja mietin, että liikunta saattaisi auttaa siihenkin. Niinpä vajaat kolme viikkoa sitten solmin uuden sopimuksen Elixiaan ja olen yrittänyt totutella uuteen, niin uusiin tiloihin kuin eri tavoin nimettyihin ja mitoitettuihin tunteihin. Mutta tuntuupa hyvältä liikkua taas! Olen ahminut liikuntaa kesähiljaisuuden edestä, mutta tiedän, että alkuhuuma tasaantuu, se saakin.
En tavoittele huippukuntoa, itselle riittää parempi jaksaminen ja hyvä olo oman kropan kanssa. Sellainen freesi ja peruskiinteä olo. Koska koen ruokavalioni olevan ihan hyvä, tuohon itselle sopivan olon ylläpitoon riittää hyvinkin pari tehokasta liikuntatuntia viikossa arkiliikunnan rinnalla. Kahdesta kolmeen kertaa on silti tavoitteeni, mutten syyllistä itseäni jos se ei toteudukaan. Pääasia, että tavoitan hyvän olon kroppani kanssa, joka kesän kuluessa katosi. Huomaan, että parin viikon tehokas liikunta on jo auttanut, ihan jo päänsisäisesti sekä kadottanut turvonnutta oloa. Pari viikkoa tästä eteenpäin ja luulen olevani takaisin viime kevään olossa, vaikkei kunto ihan vielä olisikaan.
Ajattelin jo keväällä uusien liikuntavaatteiden hankkimista, mutta se jäi. Nyt kuitenkin uusi miljöö sai kaipaamaan entistä enemmän jumppakassin päivitystä, niinpä olen satunnaisesti eksynyt vilkuilemaan treenivaatetarjontaa, mutta vasta tänään tein hankintoja.
Viime aikoina eniten käyttämäni treenihousut ovat olleet Raiskin Ballet-malli ja persikanvärinen Casallin toppi on edelleen lemppareita, mutta kiva saada vaihtelua vaatteisiin. Kengät ostin pari vuotta sitten. Aikamoinen prosessi. En millään meinannut löytää mieleisiä ja kolusin ehkä kaikki keskustan sporttiliikkeet. Ärsytti oma jahkailu, mutta ilmeisesti se kannatti, olen ollut supertyytyväinen hankkimiini Adidaksen kevyisiin täysvalkoisiin treenitossuihin.
Tänään löysin Stadiumilta uudet urheiluliivit (SOC). Jo omistavani ovat voimakaspitoisia, nämä luokitukseltaan mediumit, joten sopivat hyvin lihaskuntotunneille. Treenihousuissa etsin mustia, mutta Niken marjapuuronsävyiset pohjepituiset vangitsivat katseeni, sovitus sinetöi ostopäätöksen. Casallin valkoista treenitoppia katselin jo aiemmin, mutta nyt yhtä hyvä vastine löytyi Nikelta. En malta odottaa, että pääsen ottamaan uudet vaatteet käytöön. Ensi viikolla varmasti jo!
