On ihana huomata, kuinka olo kohenee päivä päivältä. Toki paranemisprosessi on aaltoliikettä, toisena hetkenä tuntuu virkeältä ja hyvältä, toisena kipuaalto muistuttaa kärsivällisyyden tärkeydestä. Paranemisen huomaa erityisesti virkeydessä (ja tietenkin myös jatkuvasti vähentyvänä kipulääkkeiden tarpeena), enää ei nukuta koko ajan ja tekisi mieli jo tehdä kaikkea, mutta keho ei ole vielä ihan samassa tilassa. Pienemmät arvet eivät juuri enää tunnu, mutta ison kohdalla saa vielä irvistellä. Vatsan alueen hurja turvotuskin alkaa tasoittua, viime viikon näytti kuin olisin ollut raskaana. Isomman haavan takia liikkuminen on yllättävän hidasta, enkä aina ole päässyt asettamiini (maltillisiin) päivätavoitteisiin, mutta koko ajan enemmän.
Onneksi on vielä tämä viikko sairaslomaa ja kriittisimmät asiat voi hoitaa kotoa käsin. Olenkin luvannut itselle ottaa nämä arkipäivät erityisen rauhassa, jotta voimat ovat mahdollisimman kasassa juhannusviikonloppua varten. Ette tiedäkään miten paljon tänä vuonna sitä odotan! Tai en nyt varsinaisesti niin juhannuksesta perusta, mutta nyt se symbolisoi itselle kesän alkua. Sairastamisen pitäisi olla silloin pitkälti takana ja kaikkien todennäköisyyksien mukaan olen jo hyvissä voimissa.
On muutakin syytä odottaa viikonloppua kuin tervehtyminen, vaikka onhan siinäkin jo paljon. Kesäni alkaa pienellä juhannuksen roadtripillä, jota olen fiilistellyt mielessäni jo niin paljon etukäteen. Ehkä jopa enemmän kuin monia kaukaisempia matkoja, joita hädin tuskin arjen kiireissä ehtinyt paljoa ennakolta pohtia. Nyt on ollut aikaa rakentaa odotusta.
Tarkoitus on suunnata miehen kanssa kesäiseen Viroon. Tai toivottavasti kesäiseen, sääennusteet eivät tällä hetkellä näytä kovin lupaavia merkkejä, mutta onneksi on aikaa muutokseen. Ensin hetkeksi rentoutumaan Tallinnaan, jossa vietimme ihanan viikonlopun viime syksynäkin. Nyt eri vuodenaika ja hotelli, muuta epäilemättä yhtä kivaa yhteistä aikaa.
Sen jälkeen vuokraamme auton ja vietämme juhannuspyhät maan pohjoisosaan tutustuen. Erityisesti Käsmu, Lahemaa luonnonpuisto ja rannikkomaisemat kiinnostavat. Sitten tietenkin Narva ja Narva-Joesuu. Ja mitä nyt keksimmekään! Majoitukset on jo varattu, joka yölle eri paikat roadtripin henkeen sopivasti. Ensimmäisen majoitumme Tallinnan ytimessä ja seuraaville on varattuna ihastuttavat kartanot Lahemaan läheltä.
Toiveena on nähdä vähän vieraammaksi jäänyttä osaa Virosta ja löytää pohjoisen ja/tai koillisalueen helmet. Ylhäällä on jo pari vinkkiä alueelle, mutta jos teiltä löytyy omia suosituksia, niin otan niitä erittäin ilolla vastaan!
Kuvituskuvat ovat Woolenberryn / Janina Kallion neulemallikuvia, kuvaajana Ilona Savitie.
