Reissuvaatekertojen kanssa osui pääasiassa täysin nappiin. Olin varautunut lämpimään ja sitä oli vastassa muutamia pieniä sadekuuroja lukuun ottamatta. Lähtökohtaisesti en siis kantanut mukanani turhaa, eikä myöskään tullut painetta hankkia täydennystä tai haikailla kotiin jätettyjen vaatteiden perään. Ainoa virheeni oli täysin amatöörimoka, otin tärkeimmiksi jalkineikseni sisäänajamattomat kengät.
Perustelin valintaa itselle sillä, että olen käyttänyt tismalleen samaa Supergan tennarimallia ja kokoa aiemminkin ongelmitta, joten miksipä uusien kanssa nyt haasteita tulisi. Virhe. Unohdin, että onhan kangaskin alussa jähmeämpää ja käveltyä tulee muutenkin ihan eri määrissä kuin kotona. Niinpä jo ensimmäisenä päivänä jouduin luovuttamaan tennarieni kanssa ja päädyin ostamaan hotellia liki sijaitsevasta kenkäkaupasta korvikkeet, pehmeämpää kangasta olevat ja vähän matalammalla pohjareunalla varustetut, jolloin vastaavaa napakan materiaalin hankausriskiä ei tule. Lisäksi otin yhden koon isommat, ihan varmuuden vuoksi.
Näillä alle kymmenen euron kengillä viiletinkin sitten liki koko reissun läpi. Mukaan pakattuja sandaaleita käytin lähinnä iltaisin, kun teki mieli laittaa päälle vähän parempaa.
Tyylihavaintoja matkalta
Matkakohteita koskevina tyylihavaintoina muuten pari erityisesti silmiin pistänyttä.
Georgialaisten naisten pukeutuminen oli hyvin länsimaista, samoja asuja olisi ihan hyvin voinut nähdä Keski-Euroopan kaupungeissa siinä missä Tbilisin kaduilla. Paljon mekkoja ja kivoja rennon naisellisia alkukesän vaatekokonaisuuksia. Ainoa selkeä ero oli, että lähes kenelläkään ei näkynyt missään vaiheessa päivää korollisia kenkiä. Bongasin muutamat harvat ja nekin todella maltilliset, kärjistäen voisi siis sanoa, että kaikki kulkivat tennareissa, loafereissa tai matalissa sandaaleissa, joka tapauksessa täysin korottomissa jalkineissa.
Pohdiskeltuani asiaa epäilen, että syynä on puhtaasti käytännöllisyys. Tbilisin rakentuu osin rinteeseen, etenkin vanhankaupungin puolelta, ja kadut ovat kumpuilevia sekä mukulaisia. Koroissa liikkuminen, edes maltillisissa, ei pidemmän päälle ole lainkaan kivaa, joten ehkäpä kaupunkilaiset arvottavat käytännöllisyyden korkealle? Matalien jalkineiden suosion huomasi myös kenkäkaupoissa ja niiden ikkunoissa, korolliset mallit olivat häviävän pienessä roolissa.
Azerbaidzhanin pääkaupungin Bakun katukuvassa oli tyystin toisin. Korot olivat huikeita ja pukeutuminen huomattavasti viimeistellympää sekä näyttävämpää, mitä ei välttämättä odottaisi muslimimaalta. Bongasin katukuvasta ehkä korkeimmat koskaan näkemäni korkkarit.
Hämmentyneenä katselin, kuinka selfieitä rakastavia paikalliset olivat. Ihan joka kadunkulmassa joku muikisteli kännykkäkameralle, tai pariskunnat kuvasivat toisiaan. Kaverukset sukupuoleen katsomatta napsivat korostetun poseeraavia kuvia toisistaan tai kävelivät kännykkään linssiin kurkotellen kaduilla.
En ole koskaan nähnyt omakuvausta niin odottamattoman silmiinpistävänä paljoutena kuin Bakussa, jos blogikekkereitä ei oteta lukuun. Huvittuneena hetkittäin mietinkin, että oli kuin olisi ollut koko kaupungin kattavassa blogitapahtumassa. Ehkäpä ulkonäön painoarvo on kulttuurissa voimakas, tai sosiaalinen media kanavat tarjoavat mahdollisuutta nousta suuremman yleisön tietoisuuteen ja nostaa merkittävästi sosiaalista statustaan. Tiedä tuosta, mutta kuvausinto näkyi katukuvassa vahvasti.
Mekko: Ellos / Korilaukku: Olkkari, Kruna / Kangaskassi: Kauf Dich Glucklich / Tennarit: Corso Italia
