Nappasin jo jonkin aikaa sitten jostain blogista talteen kepeän viimeisin -bloihaasteen, johon vasta nyt sain aikaiseksi naputella vastaukset. Harvinaista, että jaksan pitkän maanantaipäivän jälkeen viettää vielä blogiaikaa!
Viimeisin viesti: Koska tätä kirjoittaessani on sekä WhatsApp -ruutu että Messenger -ikkuna auki, muuttuu viimeisin viesti koko ajan. Mutta juuri nyt se on seuraava miehen kanssa käytyyn keskusteluun: ”Haha! Ehkä ei vaan ole löytynyt oikeaa porkkanaa ;)” En edes yritä avata kontekstia, liian polveilevaa kaikkine pitsaa syövine koira-animaatioinen ja pupukuvineen. Tuskin siis avautuisi edes yrittämällä.
Viimeisin ruoka: Iltaruoaksi söin kananmunaa kera paistetun parsakaalin. Se on hyvin tyypillinen arkiruoka itselle, toinen vaihtoehto on ruokaisa smoothie, eli en enää iltaisin kaipaa sen kummempia ruokia saati lämmintä ruokaa, joten kunnon smoothiekin käy mainiosti. Olen ehdottomasti aamupainotteinen syöjä, eli aamulla en pärjää ilman syötävää, mutta illalla helpostikin.
Viimeisin itku taitaa liittyä työasiaan, tai pikemminkin stressin ja pinnaa koetelleiden asioiden kulminoitumiseen kuun taitteessa. Liikutun helposti, mutta en varsinaisesti itke kovin herkästi.
Viimeisin nauru: En naura ääneen tavattoman paljon, mutta naurahtelen usein ja niin arkisille asioille, etten edes muista niitä jälkikäteen. Tänään olen taitanut lähinnä hymyillen hymähdellä, mutta eilen taisin naurahtaa nykytanssiesityksen jälkeen parin yksityiskohdan luotua otollista pohjaa keskustelun sävyttymiselle huumorilla.
Viimeisin hermostuminen liittyi niin ikään stressiin ja oli melko tarpeeton älähtäminen äidille, jolla on tapana olla hyvinkin tiiviisti yhteydessä. Itse ei aina millään jaksaisi, enkä ole puhelimessa jaarittelevaa tyyppiä, joten pari viikkoa sitten hermostuin joutuessani sanomaan samoja asioita yhä uudelleen ja kokiessani väsyneenä, ettei juuri nyt millään jaksaisi kuulla itselle tuntemattoman äidin tutun asioista ja vastailla irrelevantteihin kysymyksiin. Hermostun hyvin harvoin mistään, mutta ehkä äitini kanssa meillä on niin kovin erilainen tapa olla ja kommunikoida, joten toisen jatkuva tekemisissä olon tarve saa välillä arjessa tuskastumaan ja kokemaan jonkinlaista oman tilan kaventumista, mikä taas saattaa saada aikaan voimakkaankin vastareaktion.
Turhaudun ylipäätään helposti todella tiiviiseen tekemisissä oloon, sillä kaipaan runsaasti omaa tilaa. Äidilläni taas on päinvastoin, mikä aiheuttaa jatkuvaa kipuilua siinä, etten vain pysty tarjoamaan toiselle niin vahvaa sosiaalista vastinetta kuin mitä toinen jatkuvasti tuntuu janoavan. Vaikka toisaalta, ei asian pitäisi olla yksipuolista, mutta mitä enemmän äidille ikää karttuu, sitä enemmän tasapainoilun velvoite tuntuu omille harteille kasaantuvan vaikka asioista olenkin sanonut. Se sitten välillä pitkän päivän jälkeen saattaa kulminoitua kipakampiin sanavalintoihin, mistä sitten seuraa ikävä pistos, sillä eihän toinen pahaa tarkoita.
Viimeisin ostos oli tänään kasa mandariineja matkalla jumpasta kotiin. Jumppaa ennen taas poikkesin nopeasti Marks&Spencerillä ostamassa sukkahousuja reissua varten.
Viimeisin muutos sisustuksessa. Hmm, en nyt hetkeen ole tehnyt muutoksia. Viime viikot ovat olleet sen verran kiireisiä, että kotonakaan tiskivuoren pienentämistä tai leikkokukkahankintoja kummempaa ole tullut tehtyä. Edellinen kokonaisuuteen isommin vaikuttava tekijä taisi olla kun siirsin vaaterekkini pois sängyn läheltä ja työnsin sängyn seinää vasten. Muutos oli erinomainen nukkumamukavuutta ajatellen, joskaan en enää näe sängystä ulos ikkunasta, mikä tietenkin harmittaa viikonloppuaamuisin. Mutta tuostakin muutoksesta on jo vierähtänyt viikkoja.
Viimeisin lukemani blogiteksti on ehdottomasti työhön liitännäinen, itse asiassa Anikon Herkku-postaus aiemmin tänään. Huomaan, että blogien kuluttaminen liittyy hyvin paljon työhön, enkä niinkään enää omalla ajalla jaksa blogeja enää seurata, mitä nyt ihan lähimpien kavereiden blogit tulee säännöllisesti kurkattua läpi, oli niihin sitten tullut postausta tai ei.
Viimeisin suunnitelma liittyy tietenkin Roomaan! Tai oikeastaan tähänkin varmaan löytyisi työliitännäinen vastaus tältä päivältä, mutta Rooma kuulostaa huomattavasti kivemmalle. Eilen illalla selailin jäätelöpaikkoja ja laitoin talteen 2nd hand -myymälöiden osoitteita, joten reissun suunnittelu on näinä päivinä vahvasti läsnä ja se on ihanaa!
Kuva: Elsa, Oi mutsi mutsi
