Lauantaina päivä ei tuntunut nousevan lainkaan. Aamulla ikkunasta avautui syvän harmaa maisema ja kun iltapäivällä kävelin Kruununhaan poikki kohti Suomenlinnan lauttaa, synkkyyden maksimoi tympeä tihkusade.
Olimme päättäneet jo paria viikkoa aiemmin käydä juuri tänään Suomenlinnassa, ja oikeastaan päätös eli niin vahvana, että sitä tuli kyseenalaistaneeksi vasta Kauppatorin laiturilla merituulen tempoessa takin helmoja. Ajattelin positiivisesti, eipä ainakaan tarvitsee taistella tilasta perillä. Jos kesällä Suomenlinna on täynnä, tuskin kukaan on niin hullu, että lähtee tässä säässä ihan muuten vain sinne. Olin oikeassa tilasta, mutta lautalla huomasin, että yllättävänkin moni turisti oli päätynyt kanssamme samaan ratkaisuun. Vähän symppasin heitä, liekö huomioivat, että pimeä alkaa laskea jo perille päästessä eikä ihanat kesäpaikat ole näin tammikuun koleudessa auki.
Perille päästyä kuitenkin muutin osin mieltäni. Toki tällainen sää vaatii vähän asennetta, mutta toisaalta utuisuus tarjosi odottamattoman hienon esteettisen elämyksen. Saari näytti itse asiassa varsin kauniille hiljaisena, himmenevänä, ja vähien valojen heijastuessa kevyen kosteista pinnoista. Maisemassa oli melankoliaa ja mystiikkaa.
1. Sotamuseo Maneesi
Koiranilma on erinomainen mahdollisuus tarkastella Suomenlinnaa vähän eri perspektiivistä ja käydä niissä kohteissa, joita kesällä piknikhuumassa ei edes tule ajatelleeksi. Lisäksi kun taskusta löytyy museokortti, oli ensimmäinen aktiviteetti helppo valinta. Suuresta punatiiliseinäisestä hallista löytyy sotamuseo, joka pitää sisällään otteita Suomen itsenäisyyden ajan sodista.
Sisällä kierrellessä mietin, että tästäkin olen useita kertoja kulkenut ohi, mutten ole tullut kurkanneeksi sisään korkeista puuovista. Museo oli kompakti, mutta kiinnostava. Itse uppouduin eniten esillä olleisiin tilastoihin sekä sota-aikojen varusteisiin ja niissä käytettyihin materiaaleihin.
2. Suomenlinna-museo
Luonteva jatke sotamuseolle oli ihan liki sitä sijaitseva Suomenlinna-museo. Tämäkin tuttu rakennus, jonka ohi kulkee ainakin Kustaanmiekkaan suunnatessa. Jopa sellainen paikka, jossa olen sisällä asti käynyt, joskaan en koskaan museon puolella. Suomenlinnan museosta löytyy kiva museokauppa katutasosta sekä pieni kahvila. Niinpä pysähdyimme museokäynnin ohessa myös kahville ja piparkakkutäytteiselle munkille.
Perusnäyttely oli itse asiassa varsin mielenkiintoinen katsaus linnoituksen historiaan ja myös siellä eläneisiin ihmisiin. Itse ainakin opin uutta ja sain syvyyttä Suomenlinnan tarinaan. Yläkerrasta löytyy vaihtuvien näyttelyiden tila, jossa vielä maaliskuun alkuun asti on taiteilija Erik Bruunin Jaffasta jaffaan, metsästä metsään -näyttely. Esillä on siis kymmenittäin julisteita 50-luvulta lähtien ja kokonaisuus on visuaalisesti erittäin kiinnostava.
3. Kävelykierros
Museoiden sulkiessa ovensa jo varsin aikaisin jäimme hieman tyhjän päälle. Ensin ajattelimme mennä lasilliselle läheiseen Linna Baariin, mutta todettuamme sen tihkusateessa rakennusta kiertäessä suljetuksi, päätimme vaihtaa suunnitelmaa lennosta ja lähteä säätä uhmaten kävelylle. Onneksi kotoa lähtiessä oli osannut varautua koleuteen, ja vaikka merituuli hieman yllätti, ripeä kävely piti lämpimänä.
Tajusin, etten ole koskaan ennen nähnyt Suomenlinnaa näin pimeällä. Tuntui yhtä aikaa hienolle ja aavemaiselle kävellä hiljaisia katuja. Tihkusade pirstaloi valoja ja telakka-alueen pihalla kävellessä oli tunne, kuin olisi tipahtanut ruotsalaiseen rikosdraamaan. Yksin en olisi uskaltanut tehdä kaikkia niitä käännöksiä, mutta yhdessä se oli mukavaa ja omanlaisensa visuaalinen kokemus.
Ajattelimme kävellä siihen asti, että suuret risteilyalukset ohittavat Suomenlinnan kärjen (se olisi pimeällä ollut epäilemättä vaikuttava näky), mutta mitä pidemmälle pääsimme, sitä tiukemmaksi tuuli muuttui ja lopulta sateen tihentyessä päätimme luovuttaa ja kiertää toista reittiä takaisin päin, muttei kuitenkaan vielä kotiin.
4. Lasillinen bistrossa
Näin tammikuisena lauantaina viiden aikaan Suomenlinna oli enemmän kiinni kuin osasin odottaa, mutta onneksi silti löytyy paikkoja viinille ja ruoalle. Mutta aloitetaan viinistä. Nopealla nettihaulla bongasimme Bastion Bistron, joka sekin näytti ulkoa erehdyttävän kiinni olevalle, mutta onneksi oven kello liikahti ja pujahdimme sisään.
Ei ollut yllätys, että olimme salin ainoat asiakkaat. Tai vähän jälkeemme saapui hetkeksi pariskunta, mutta muuten saimme olla itseksemme. Kakluunissa loimusi elävä tuli ja salissa soi ranskalaishenkinen musiikki, joka sopivasti ohjasi keskustelut Ranskaan. Roseeviinilasillisen äärellä lähes tunti vierähti vauhdilla ja mietin, että jokin toinen kerta olisi kiva myös syödä siellä.
5. Illallinen panimoravintolassa
Nyt olimme kuitenkin tehneet pöytävarauksen Suomenlinnan Panimoravintolaan. Olin saanut blogin kautta lahjakortin Ravintolakolmion ravintoloihin, mikä olikin alkusysäys Suomenlinnaan lähtöön – miksei saman tien lähtisi illalliselle Suokkiin ja kotiin tullessa näkisi talvisen Helsingin valot pimeällä? Olen panimoravintolassa käynyt kesäaikaan lounastamassa, mutten koskaan illallisella. Kuten edellisessä paikassa, myös täällä saimme olla rauhassa. Valitsimme nurkkapöydän kaikkien mahdollisuuksien joukosta ja tuntui kuin Suomenlinna olisi vain meitä varten. Lautassa olleet turistit ja asukkaat olivat kadonneet ties kuka minnekin, ja ravintoloiden kynttilät ja valmiiksi katetut pöydät odottivat ruokailijoita.
Oma maalaissalaatti oli varsin perinteinen ja simppeli, kuten nimen perusteella jo voi odottaa. Sen sijaan miehen valitsema sieni-kvinoapihvi savustetulla tofulla herätti annoskateuteni sillä sekunnilla kun se kannettiin pöytään. Jos nyt saisin valita, valitsisin ehdottomasti sen. Päädyin salaattiin koska pelkäsin pihvin maistuvan liiaksi sienille, mutta toisen annosta maisteltuani totesin pelkoni turhaksi, kokonaisuus oli just hyvä.
Koska ravintola sijaitsee ihan Suomenlinnan laitureiden kupeessa, oli jaetun jälkiruoan jälkeen helppo vain heittää takit päälle ja kävellä kivenheiton matka laiturin päässä sijaitsevaan lauttaan. Lopulta ei mennyt kuin 36 minuuttia siitä, kun lähdimme ravintolasta ja saavuimme Meilahteen miehen asunnolle. Mietimme, että henkisesti Suomenlinna on kauempana kuin oikeasti onkaan. Pitäisi useamminkin käydä epätyypillisinä ajankohtina.
Suomenlinnan Panimoravintolan ruoat saatu blogin kautta.
