Viimeinen vuosi on ollut suurta sisäistä tempoilua. Olen miettinyt niin paljon, että paikoin tuntuu, ettei henki enää kulje. Olen palastellut, pureksinut, työstänyt. Ollut ulospäin tyyni, mitä nyt satunnaisesti olen romahtanut bussissa, töissä tai jossain. Itkuherkkyys on hiponut korkeuksia ja samaan aikaan on huvittanut, kyyneleet vuotavat ihan mitättömistä asioista. Tilanteiden koomisuus on samaan aikaan naurattanut. Hymyilen … Lue lisää