Ihana, odotettu kesä!
Lunastusoikeusasia on onnistunut ujuttamaan lonkeronsa syvälle mieleeni ja hiertää siellä kesäiloa. Vähän väliä mieleen tipahtaa ajatus, että mitä jos joku käyttääkin oikeuttaan ja joka kerta päädyn samaan kouraisuun vatsanpohjassa, se olisi ihan kamalaa. Ei maailmanloppu, mutta todella kurjaa. Siksi tämä aika mataakin. Yleensä en jää tuleen makaamaan vaan teen häiritseville asioille jotain, nyt on pakko sietää sitä, että asia ei ole minun käsissäni, joten on vain pakko odotella. Ja minä en ole kovin hyvä odottelemaan.
Olenkin tietoisesti yrittänyt ohjata huomiota muuhun. Tänä viikonloppuna ollaan tehty kaikkia sellaisia kivoja kesäasioita. Kierrelty tunteja Korkeasaaressa, syöty irtojäätelöä, kävelty Helsinkiä ympäri, eksytty ennen kävelemättömille kaduille, istahdettu monen kuukauden tauon jälkeen ravintolaan syömään ja katsottiin kausi Mrs. Americaa. HBO:n katsomista tosin ei voi pitää kovin kesäisenä, mutta kun avoin ikkuna puhaltaa vieressä meri-ilmaa sisään, niin ei sentään ole ihan olo kuin olisi täysin irrallaan näistä säistä. Sarja oli hyvä, pidettiin molemmat. Erinomaisesti tehty ja tärkeä muistutus siitä, miten tuore asia sellainenkin asia kuin naisten oikeudet ovat. Jos asiaa puskettiin voimalla läpi vielä muutamia vuosia ennen syntymääni, ei kai ihme, ettei olla vielä maalissa. Samalla se on tärkeä muistutus siitä, että epäkohtien ja eriarvoisuuden nostamista esille tarvitaan. Muutos harvoin tapahtuu itsestään, tai se tapahtuu liian hitaasti, joten meidän täytyy aktiivisesti toimia paremman puolesta.
Koska vielä on viikko odoteltavana ennen kuin asuntoasian jatkosta tietää, yritän jatkaa samaa linjaa alkavalla viikolla, keskittää huomiota muuhun. Töihin ja kesäjuttuihin, jatkuisipa lämpö!
