Viimeisimmällä Wienin matkalla vietin harvinaisen vähän aikaa Stephansplatzin tuntumassa ja ylipäätään Wienin sydämessä. Keskusta-alue on jo niin koluttu, ettei se varsinaisesti tarjoa itselle enää nähtävyysarvoa, mitä nyt viimeisenä päivänä poikkesimme juutalaismuseossa ja kävelimme keskustakortteleiden läpi aina Nachtmarktin kautta päärautatieasemmalle asti.
Nyt kiinnostavampaa oli keskittää reittejä erityisesti Neubaunin, Landstrassen ja Leopoldstadtin alueille, joista ensin mainittu lienee suosikkialueeni Wienissä. Ensimmäisenä matkapäivänä teimme koko iltapäivän kestävän kävelykierroksen Landstrassen alueella, ulottaen reittiä joen yli Leopoldstadtiin, eli pysyimme Wienin ydinkeskustan itäpuolella.
Itäinen puoli kaupunkia tarjoilee monta kiinnostavaa paikkaa, joista ehkä tärkein on Belvederen näyttävä palatsi laajoinen puutarha-alueineen. Niinpä aloitimme päivän nousemalla metrosta lähellä Wienin päärautatieasemaa ja aloittaen siitä mutkittelevan nousun kohti Leopoldstadtia.
Belvederen barokkipalatsi
Wien on tunnettu keisarillisesta arkkitehtuuristaan ja koristeellisista vaaleista rakennuksistaan. Yksi postikorttimaisen kauniista rakennuksista on Belvederen barokkipalatsi, jota ympäröi hallittu ja pikkutarkasti huoliteltu puutarha. Belvederessä vieraillessa voisi poiketa myös sisällä olevaan museoon ja tutustua sen taidekokoelmiin, mutta nähtyäni jo useita itävaltalaisia palatseja sisältä, koimme kierroksen ulkopuolella riittävän. Palatsi rakennettiin 1700-luvun alussa ja kuuluu tänä päivänä UNESCOn maailmanperintökohteisiin.
Näyttävien palatsien puutarhat ovat huumaavia kesäaikaan kun vehreys valloittaa maisemaa, mutta silti itse pidän parhaana aikana tutustumiselle välikausia. Luonnon karuus tuo kontrastia siroille rakennuksille ja toisaalta maisema-arkkitehtuurin yksityiskohdat erottuvat miedommassa valossa ja neutraalimmassa taustassa kiinnostavammin. Yleensä myös ihmisiä ei ole niin paljoa kuin kesäaikana, vaikka toki Wienin palatsit vetävät turisteja puoleensa läpi vuoden.
Belvederen puutarha on symmetrinen ja avautuu loivasti palatsilta pohjoiseen, päärakennus onkin loistava piste aloittaa kävelykierros. Puutarhassa voi istahtaa jollekin lukuisista palatsinäkymän äärelle asetelluista penkeistä ja viimeistellyt talvehtivat istutukset johtavat labyrinttimäiseen päätyyn. Talvella oksaisten seinämien läpi näkee juuri sopivasti, mutta voin kuvitella pienen sokkeloisen alueen piilottavan sisäänsä ihan toisella tapaa kun neliskanttiset pensasaidat ovat lehdessä.
Hundertwasserin persoonallinen arkkitehtuuri
Belvederen alue on siitäkin erinomainen vierailukohde, että se sijaitsee kävelymatkan päässä ydinkeskustasta ja siitä on helppo jatkaa matkaa moneen suuntaan. Me taitoimme kävelyä syvemmälle Landstrasseen, sillä olin erityisen kiinnostunut näkemään julkisivultaan hullunkurisen Hundertwasser Housen (Kegelgasse 36-38), joka on yksi Wienin vierailluimmista rakennuksista. Tavallisuudesta poikkeavan arkkitehtuuria ruokkii se, että jokainen talossa asuva saa sisustaa ikkunoita ympäröivän julkisivun makunsa mukaan. Lisäksi parvekkeilla kasvaa yli 200 puuta ja pensasta, mikä arkkitehtien alkuperäisten toiveiden mukaan lisää harmoniaa ihmisen ja luonnon välillä.
Sisälle taloon ei pääse, mutta alakerrasta löytyy boheemi kahvila sekä pieni lahjatavarapuoti. Ylistys Friedensreich Hundertwasserin arkitehtuurille ja tyylille on kävelymatkan päässä sijaitsevat Kunst House ja museo (Untere Weißgerberstraße 13). Se on arkkitehdin itsensä suunnittelema ja noudattaa tyylille ominaista linjaa, jossa suoria linjoja saa hakea.
Kierreltyämme kaupunkikortteleita ja poikettuamme parissa kiinnostavassa paikallisessa putiikissa, jatkoimme Landstrassen sydänkeskustasta erottavan kanaalin varrelle. Landstrasse on kiva alue käyskennellä, mutta toki verrattuna moniin muihin alueisiin, se on turistin näkökulmasta paljon rauhallisempi ja pitää sisällään enemmän asutusta kuin varsinaisia nähtävyyksiä. Ehkä senkin takia itsellä tuli vasta nyt kuljettua alueella pikaisia poikkeamisia pidemmälle.
Lounaalle pysähdyimme kanaalin toisella puolella sijaitsevaan Café Prückeliin (Stubenring 24), joka vastasi toiveeseemme päästä nauttimaan perinteisestä kahvilatunnelmasta. Kahvila on sisustettu 50-luvun henkeen ja perjantai-iltapäivänä oli pullollaan paikallisia aina eläkeläisistä boheemisti pukeutuneisiin nuoriin. Olimme onnekkaita saadessamme pöydän lennosta, ja Wienin tyypillisten runsaiden leivosten sijaan poimimme listalta modernin uutuuden, avokadoleivät.
Kahvilan henki oli juuri sitä mitä kaipasimme, raukeaa ja rentoa, mutta kuitenkin erittäin wieniläistä ja pöytiin kauluspaidoissa tarjoiltua. Vaikka kahvila on suuri, siellä käy maksuvälineenä vain käteinen, jota on muutenkin Wienin vierailulla hyvä olla mukana.
Café Prückelin ohessa kannattaa ehdottomasti poiketa tien toisella puolella sijaitsevassa Taidemuseossa, josta löytyy myös erityisen kiva museokauppa.
Kanaalin vartta pääsee helposti jatkamaan Tonavan yli Leopoldstadtin puolelle, josta löytyy rykelmä nuorekkaita viinibaareja ja -pieniä ravintoloita, sekä miehen jo etukäteen tutkailema pyöräkauppa (erityisen upealla sisustuksella muuten).
Moneen ravintolaan olisi tehnyt mieli istahtaa, mutta päädyimme sattumien kautta valitsemaan tunnelmallisen Ramasurin (Praterstraße 19), joka on baarin ja ravintolan yhdistelmä. Tunnelma on tiivis ja kotoisa, joten jos ei olisi ollut kiire illalliselle toisaalle, tämä olisi ollut loistava paikka viivähtää paria lasillista ja ennakkoon syötyä jälkiruokaa pidemmäksi aikaa. Wienissä ollessa tietenkin kannattaa maistaa myös paikallisia viinejä, jotka ovat sekä edullisia että maukkaita.
Praterin maailmanpyörä
Leopoldstadtissa sijaitsee myös Praterin ympäri vuoden auki oleva huvipuisto. Olen joskus vuosia sitten poikennut Praterissa kesäaikana, mutta kun korkeanpaikankammoinen mies yllätti ja toivoi kierrosta satavuotiaassa ja elokuvistakin tutussa maailmanpyörässä, suuntasimme huvipuistoon seuraavana iltana. Ajatus oli ehtiä paikan päälle auringonlaskun aikaan, mutta olimme hieman myöhässä ja kun vartin jonottamisen jälkeen lopulta pääsimme kohoamaan korkeuksiin, oli valo enää kaukainen kajo horisontissa. Joka tapauksessa pimeä kaupunki näytti upealle, ja muutenkin suuri maailmanpyörä on kokemisen arvoinen.
Vaunut ovat suuria, joten pitkäkin jono etenee nopeasti, ja maailmanpyörän korkeus on liki 65 metriä ja tuulisessa Wienissä kannattaa varautua vaunujen kevyeen keinuntaan. Huvipuistoalueelle on vapaa pääsy, ja maailmanpyörään voi ostaa erillisen lipun. Myynnissä maailmanpyörään on myös yksityinen hytti illallisella, mutta peruskierros on varsin mukava kaupunkikiertelyn päätteeksi.
