Vuoden 2016 asujen yhteenveto oli helpompaa kuin ehkä yhtenäkään aiempana vuonna, sillä niitä oli vähemmän kuin varmaan yhtenäkään aiempana blogivuonna. Vakikuvaajan puuttuminen siis selvästi näkyi ja harvinaista herkkua olikin saada vuoden aikana ujutettua kamera jonkun käteen ja ikuistettua kyseisen päivän asu. Mutta kertyihän noita sentään 54, mutta silti paljon vähemmän kun vaikka vuodelta 2015.
Mietin, miten vetäisin tyylivuotta yhteen. Vuosi 2016 oli pukeutumisrintamalla mukava ja mutkaton vuosi. Suosin helppoja ja hyvältä tuntuneita asuja. Käytin paljon farkkuja ja asusteissa preferoin niitä kaikkein klassisimpia. Hankin tennarit ja hullaannuin niihin, niin paljon, että tänään kävin noutamassa postista toiset Supergat odottelemaan kuivempia kelejä.
Kesäkauden käytetyimpiä vaatteita oli Marimekon raitapaita ja Odd Mollyn boheemi valkoinen mekko. Välikausina mustat farkut näkyivät pukeutumisessa paljon, mutta kynähameiden käyttö väheni selvästi aiempiin vuosiin nähden.
Asusteissa viimekin vuonna jyräsi Marc Jacobsin laukku, joka on kyllä hankinta, joka on maksanut itsensä monin verroin takaisin. Muutenkin liputin perusvärien ja ehdottomasti hyvälaatuisten nahkalaukkujen nimeen.
Jalkineissa näkyi lähinnä mustaa ja kirppiskasassa odotteleekin kiertoon pääsyä liuta korkkareita ja värillisiä kenkiä, jotka eivät vain enää tunnu istuvan omaan olotilaan ja tyylifiilikseen. Pidin koko vuoden kiinni päätöksestä, etten hanki yhtään mitään keinonahkaista, vaikka se tuntuisi sinä hetkenä kuinka ihanalle. Päätös on pitänyt, ja tulee pitämään. Huomaan koko ajan lipuvani enemmän laadukkaiden ja ajattomien hankintojen puoleen, vaikka se kertaostoksena verottaisikin lompakkoa enemmän. Fiilis on kuitenkin niin eri, käyttöiästä puhumattakaan.
Hameissa hallitsi mustat nahkaiset ja lyhyet skater-malliset. Ruutukuoseja käytin paljon ja kaivoin esiin vuosia komerossa lojuneen farkkutakin. Löysin myös osaksi pukeutumistani silmälasit, jotka näkyivät nenällä erityisesti loppuvuonna paljon, johtaen vuodenvaihteessa kaksien uusien hankintaan.
Hiukset saivat kasvaa, niin mitaltaan kuin omalta väriltäänkin. Meikki oli samaa vanhaa tylsää ja tavallista, mitä nyt punaista huulipuna silloin tällöin tulin käyttäneeksi. Meikkaus ei ole koskaan ollut vahvuuteni eikä kyllä järin kiinnostuksenkohteenikaan.
Tuntuu, että pääsin menneen vuoden aikana paremmin kiinni siihen, mitä toivon tyyliltäni, miten haluan pukeutua. Tokihan tyylini on jollain tapaa elänyt aina, tykkään erilaisista jutuista, mutta nyt olen saanut kaivattua selkeyttä siihen, millaisilla vaatteilla ja asusteilla oikeasti haluan kaappini täyttää. Se lupaa hyvää tähän vuoteen. Uskon nimittäin, että tyylini hioutuu entisestään vastaamaan sitä, mitä haluan sen tänä päivänä olevan.
